Mä olin koko ajan se toinen nainen,
etkä sä vieläkään tiedä et mä oon toisenlainen.
Kyl mä tiedän ettet enää kaipaa mua,
en ois uskonu ikinä susta mitään paskaa,
kyl moni tääl sustaki puhuu jaksaa.
Oon kuullu melkosen tarinan susta,
oon tajunnu et oot tehny hyväuskosen musta
Miks valehtelit et rakastat?
Vaik koko aja olin se toinen,
mun pitäs nyt olla ymmärtäväinen.
Mut en oo se joka kumartaa muiden eteen,
voit nyt lähtee ja päätös jää mulle eli viimekäteen.
Mun on turha rakastaa sua enää.
Mut en vois samal taval tai mitenkää niiku sä, satuttaa ketään.
En luota kehenkää,
ku en luottaa voinu suhunkaa.
Aluksi ku säädettiin,
tuntu hyvält pitkäst aikaa.
Sait mun pään käännettyy..
Luottamus suhun kasvo nopeesti korkeelle,
tunnuit vaa nii läheiselt ja iha vitun tärkeelle.
Nostin sut mun ainoolle korokkeelle.
Pääsit loppu elämäks taakaksi mun sydämelle.
Kaipuu on jokapäiväst tuskaa..
Käänteispsygologia kasvatti mua enemmänku vois uskoo.
TAjusin et jos tekee mite arvelee toisten haluavan olla tekemättä nii tekee ite just niin,
Oon saanu siitä otteen ja pidän siitä kii.
Usko tai älä, rakastan sua vieläki,
vaik säädät toisten kans sielläki.
Mä tiiän et mite nää jutut menee,
oon jääny nii monet kerrat näide eteen.
Tottunu et mua hyväksikäytetään,
satutetaan,
pilkataan,
lyödään potkitaan
On tullu väärinkäsityksii,
ne on silti ollu kovii kokemuksii.
Maailman toiselle puolel jääviin yrityksiin.
Musta aukko siit yhest illast
en muista mitään,
en ees et oisin tavannu ketään.
Oon oppinu olee hiljaa..
Kiittäisin sua iha vitun paljon!
mut ei tulla näkemään enää,
muuttumaan ei tuu sekään
Unohin pelon hetkeks menettämisestä
ja samal hetkel mä menetin sut.
Ei tietookaa unohtamisesta
tai taas uuden alun alottamisesta.
Päätin jo et tää oli viimenen kerta ku kukaa mua satuttaa.
En tiiä mut toivottavasti sua joskus jälkeenpäi viel kaduttaa.
Mun viimene hengenveto on omistettu sulle.
Toivon et ymmärrät minkä takii haluun pois
ja nii.. aikaha sopiva jo ois.