Vanhus heräsi väsyneenä ja uupuneena. Myöhään illalla alkanut myrsky oli hakannut ikkunoita ja tuuli oli ulvonut räystäissä ja talon nurkissa. Talon vieressä kasvavan vaahteran oksat olivat piiskanneet seinää ja ikkunoita ikään kuin raivon vallassa oleva myrsky olisi halunnut käyttää sitä välikappaleena päästäkseen ihmisasumuksen sisään. Hirsirakenteinen vanha talo oli kestänyt kuitenkin myrskyn raivon. Ne vähät nukahtamisen hetket, jotka yö oli hänelle suonut olivat niin kauheiden unikuvien täyttämiä, että vanhus oli lopulta yrittänyt mieluummin pysyä valveilla kuin nukahtaa. Kuunnellen myrskyn raivoamista hän oli maannut silmät pimeyteen tuijottaen. Vähän väliä silmät kuitenkin painuivat kiinni ja kohta hän taas havahtui hereille painajaisunien kauhujen herättämänä. Vanhus näki samaa unta yhä uudestaan ja uudestaan