Maailma itkee, minä en

Olen yksin, todella yksin, ilman ketään.
Maailmassa ei oo valoa,
ei iloa, ei oo mitään.
Yksinäisyys kalvaa sisustani
eteenpäin kuljettaen.
Maailma itkee, minä en.

Yksin kuljen katua eteen päin.
Vieraat kasvot kylmät näin.
Tie on pitkä, vaivalloinen.
Maailma itkee, minä en.

Kerto: Maailma itkee, itkee, kuolee.
Puukot, veitset selkää nuolee.
Kaikki kuolee tähän tuskaan.
Mutta minä en itke, en koskaan.

Maailma itkee, itkee, kuolee.
Puukot, veitset selkää nuolee.
Kaikki kuolee tähän tuskaan.
Mutta minä en itke, en koskaan.

Kuolema varjostaa katua, hämärtää sen.
Kävelen edellä kuoleman,
varjoissa näiden talojen.
Kuolema iskee, selkääni kohti,
paikoilleen jähmettäen.
Maailma itkee, minä en.

Mä väistän kuolemaa nopeasti.
Kasvot katsoo kylmästi.
Haudon kostoa nauraen.
Maailma itkee, minä en.

Kerto

Kylmä terä selkää viiltää, sattuu helvetikseen.
Veri valuu katuun, mä kuolen,
kuolen varjoihin pimeyteen.
Kaikki paska jää menneisyyteeni
rauhaan minut jättäen.
Maailma itkee, minä en.

Mut ympäröidään liekein helvetin.
Kaiken viimein käsitin.
Pääsin pois luota ruumiiden.
Maailma itkee, minä en.

Kerto