Sust ei oo kuulunu mitää vitun pitkää aikaa,
tuntuu, et laitat mut oottaa iha turhaa,
et kuulen sun äänen ja ''rakastan sua'' lauseen,
en vaa tiiä kandeek enää uskoo, vai kuulenk taas vaan valheen.
''Ota, petä, jätä'' , sä sanot
elämä on tätä, joo?
Saa nähä onk tä ''suhde'' pitkään vittu kuinka kestävä..
Mut on meijän suhteest kysymys,
mä en haluis päästää irti.
Vaik oot pettäny mua kolmesti,
mä rakastan sua silti.
Sun hengen menetykseskää ei mitenkää oo kaukana,
mut oon sanonu sul sadasti, jos kuolet, tuun sun mukana.
Joo mä tiiän et täs maailmas on paljon muitaki miehii,
mut rakas, koita ymmärtää, ne ei oo samanlaisii.
Ja haluun vaan sut, en ketää toista,
yhtäkää sun naurahdust, mä en mun mielest poista,
koska rakastan sua,
nii paljon et se sattuu.
Oon toisaalt ollu kusipää,
mut mä lupaan et mä muutun.

Viel hetken enne kuolemaa, mä katson tota taivasta,
sä oot jossain kaukana, mut silti mä sua rakastan.
Jos ajan vois pysäyttää, sen varmaan oisin tehny jo,
lähteny täält kävelee ja tullu miten vaa sun luo.
Mut toivotaa, et aika tää joskus antaa antees,
kaik mun virhee poistais ja päästäis mut sun luokses.