Tänään reenattiin laulua huomiselle keikalle ja samalla tarkkakorvainen ja silmäinen lauluopettajani kuunteli silmät ja korvat tarkkana vieressä. Voin sanoa, että ei oo kiva laulaa kun on super tarkkailun alla. Mitäs taas en tekisi, että pärjään keikoilla bändin kanssa ja yleisölle tarjotaan mielellään sitä parasta mitä meistä irti saa. Noh hirveän alussa tässä ollaan teknillisesti, pienestä se lähtee pienestä onnistumisesta. Laulaminen onkin ihan kamalan vaikeeta ja hirveesti nolostuttaa kun laulaa väärin :D. Mitä pahemmin mokaa ja tuntee olonsa oikein erittäin super ikäväksi ja noloksi sen tehokkaammin seuraavalla kerralla menee oikein! Näiden ikävien fiilisten kautta pääsee sitten sinne maaliin ja saa palkaksi onnistumisen pienen hetken! Sen pienen hetken että jaksaa taas mokailla kohti seuraavaa hyvää hetkeä!
Nyt mie menen näistä pienistä hetkistä viisastuneena lepäämään ja jatkan aamulla! Heppailusta oon oppinu sen, että reenit kannattaa aina lopettaa onnistuneeseen hetkeen. Hevosilla se kasvattaa itsetuntoa, mie toivon että mie oon melkein ku hevonen ja kohta hyvällä itsetunnolla osaan laulaa :0)