Soitin sitten uusiksi sen keskimmäisen soolon bluesiin. Työnjälki on vähän semmoista rujoa, repivää kitaranraastoa. Se taitaa olla muutenkin meikäläisen soittofilosofia. Täytyy nyt miettiä mitä tekisi sille outro-soololle, se vaatisi vähän lisää kaikua mausteeksi. Siinäkin tuli sekoiltua vanhan kunnon PODin kanssa. Piti käyttää vanhan Voxin mallinnettua nuppia mutta käytinkin default-mallinnusta muistipaikasta. Ei sinänsä haittaa.