taas yks päivä takana ja ikävä aina vaan kasvaa niitä rakkaita kohtaan <3 no täytyy koittaa unohtaa ikävä ja koittaa tehä noita joulu valmisteluja tässä sen mitä kerkee... vaikka tiiän et en pysty unohtaa ni elän siinä toivossa et huomenna erään ja en tunne enää tätä ikävää <3 mut en silti tahdo unohtaa niitä ihmisiä kenestä oikeest välitän mut joskus se ois ehkä vaa parempi ettei oltais ees koskaa tutustttu... noh päivä kerrallaan eteenpäin ei kannata suunittela tulevaa ku kaikki kuitenki menee.... mitä tahansa me tääl luvataan silti aika muuttuu ja muuttaa kaiken mukanaan <3 näin se vaan on karua mutta totta. ikävään ei voi tottua mut sen kans voi oppia elämään ja siihen mä täällä pyrin. se on vaa mahdotonta, tai niin mä luulen ainaki. tää kuulostaa ehkä tyhmältä mut niin se vaan on ikävä vie osan mun voimista...
noh ei sen enempää enää tosta aiheesta....

hyvää joulun odotusta teille kaikille <3