Huokaus kiiri tyhjässä huoneessa.
Astuin sisään ensin hymyillen
ja huomasin, siinä sinä katsoit minua.

Et kaukana, et lähelläkään.
Samassa huoneessa.
Hymy katosi huuliltani.

Tummissa silmissä arvoituksellinen katse.
Silmät jotka seurasivat ilmeettömissä kasvoissa.
Et hymyillyt.
Et nauranut.
Seisoit vain siinä ja tuijotit.

Katsoit pitkään ja katsoin takaisin, kunnes en enää pystynyt.
Huoneessa oli muitakin, mutta ei kuitenkaan ollut.
Sen hetken ajan oli vain me kaksi.

Lähdin ja värisin huoneen ulkopuolella.
Mitä tein.
Miksi olit niin murhaavan näköinen, mutta et silti ollut?

Katsoit niin hiljaa, pelästyin.
Mitä ajattelit?
Mitä näit?