..kummaa.. miksi niin pelkää hetkellä tällä.. pelkää sanoja.. tunteita.. elämää.. tuntuu kaikki vaan hetkellistä.. mistä tietää voi mikä todellista.. mikä vain harhaa.. pelkää onnea.. vaikka enemmän kuin mitään sitä kokea haluaa.. mutta tunteet niin kummia.. ihmiset kummia.. miksi valehtelee.. mitä ajattelee.. koskaan ei tietää voi.. tuntea kuin omat tunteensa..nähdä kuin omat ajatuksensa.. niin yksin täällä.. vain omien kokemustensa kanssa.. voi vaan yrittää sanoin kuvata.. mutta..
sanat rajoittavia.. niillä vaikea selittää mieltään ongelmallista..sanat..kuolleet..usein väärin ymmärretään..

..tuntuu liian tosissaan suhtautuu tähän..tunteisiin.. kaikkeen.. elämään..niin..
tämähän on vain elämää.. mutta ei osaa valehdella..enää.. hymyillä jos paha olo sisällä..


" ikävä sinua ikävä myöntää ikävä elää yksinään ikävä mennä yöpymään yksin on ikävää olla yksin ikävää kun jää ajatuksineen yksin ilman ymmärrystä yrittäen ymmärtää elämää mutta elämä ei ymmärrä minua ihmiset on pahoja ja elämä on valheita taas elämän vaiheesta kaipuuta ja pahaa oloa on ikävä kun herää aamulla vaikea nukkua välillä kirjotan susta riimiä yöllä ikävä olo sydämessä ikävä kolo ikäviä hyviä muistoja eikä me vielä edes tunneta ja tuskin tullaan tuntemaankaan ikinä ikävä pitää piilossa pitää tunteitaan ikävä olo tulee taas uudestaan kun tavataan joudut lähtemään vaikka puolestani voisit jäädä jäämään ikävä tänään ja ikävä huomenna ikävä sinua ikävä tunnetta

ikävöiden sinua kirjoittelen hetkiä ja tunteita ajattelen jotain mitä ei ole olemassakaan

kaksi kättä ilmassa molemmissa keskisormi pystyssä osoittaen maailmaa joka on aina väärässä niin epätäydellinen epätäydelliselle ihmiselle on ikävä sitä kuvaa joka elää kuvitelmissa ja katoaa sitten kun saa oikeasti tavata kauniit kasvot lumoaa ja valkoiset valheet harhauttaa kunnes jonain päivänä joku illuusio romauttaa elämä kokeneella kädellään takaisin kolauttaa usein haaveilen että saisin tutustua teihin ilman sanoja istua hiljaa kasvotusten ja vaihtaa ajatuksia ilman turhia murtuneita kielikuvia minä luen sinua ja sinä mieleni kuvia on ikävä sitä jossain muistoissa häilyvää hetkeä vaikka en edes tiedä oliko se tästä elämästä tai onko se edes rakkautta oikeanlaista katselen pilviä ja ihailen taivasta..

ikävöiden sinua kirjoittelen hetkiä ja tunteita toivon joskus vielä sinut kohtaavani "
plankton_-_kiltit_ihmiset_-_ikävöiden_f._harri_o.