katson vaan mutta en ymmärrä mitä haluan nähdä, koska hiukseni eivät sittenkään osaa mennä sen luokse, joka haluaa nähdä alastomuutta. toissapäivänä halusin mutta sitten meninkin pois. toinen talo. ei vaan seuraava. ne kasvavat nopeasti kun niihin oikein keskittyy. tai, jos haluaa oikein kunnolla, niin sitten ne katsovat muualle. en enää käsitä tätä loputonta käytävää jossa vanhat tuttuni myös ovat. missä? kuka? en myöskään pidä noista linnuista jotka eivät osaa avata suutaan. niillä ei ole suuta. nokkakin puuttuu. nyt uin pois ja asetun aloilleni savannilla.