Aamulla, kun herään avaan aina ensimmäiseksi verhot. Jo pitkään vastassa on ollut tavallinen harmaa, syksyinen suomalaismaisema. Olin jo tottunut siihen. Sitten yllättäen, sokaistuin, kun valtava valkeus häikäisi minut. Lunta, vihdoinkin. Ulkona huomasin lumen tuoneen myös kylmyyden mukanaan. Brrrh... Tein urheasti lyhyen lenkin ja palasin sen jälkeen kotiin koneen ja kuuman kaakaon ääreen. Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään kylmyydessä. Eihän?