Mäpä kerron vähän viikonlopun tapahtumista tässä tappaakseni hieman aikaa. Kai se voisi olla kertomisen arvoista.
Niina ja Kepa tuli meille kattomaan Velvet Goldminea DVDltä. AH ja OI Velvet! AH ja OI Rhys-Meyers ja McGregor! Mä en oikeen tiedä mitä mun pitäisi sanoa siitä. Joka tapauksessa, se oli hirveen surullinen tavallaan, ainakin mulle. ...ainakin sen verran surullinen, etten mä kestänyt sitä, vaan katosin keittiöön etsimään jääkaapeista frezzaa. Sitten mä tajusin, että olin juonut kaikki jo aiemmin samana päivänä. Mä aloin ihmetellä, miksi mun poskiani pitkin valui jotain... kyyneliä! Se oli ihan epelin outoa! Sitten seuraavaksi mä löysin itteni kävelemästä ainakin vartin verran 2x2metriä ympyrää ympäri meidän keittiössä ja olohuoneessa puhuen seksuaali-identiteeteistä (no kukkuu, se leffa kertoi aika pitkälle niistäkin).
Ennen kuin mä huomasinkaan, makasin meren jäällä kellon näyttäessä jotain 10tä maailman pyöriessä liian kovaa. Eikku ja Niina huusi mua tupakille ja lauloi bi-seksuaalilaulua mulle, mutta se kuului hirveen etäisenä, ihan niinkuin mä olisin ollut jossain muualla! Siellä oli kylmää, ja tuuli hyytävästi, mutta mä en tuntenut sitä. Taivaalla ei ollut pilviä ja kaikki tuntui hirveän selkeältä. Kun siellä juoksi, musta tuntui, että olisin voinut juosta vaikka Sipooseen! Se oli todella outoa. Mä en edes tiedä kuinka monesti mä kirosin Brian Sladen sinä iltana.
Olihan se vapauttavaa. Ensi perjantaina sitten ehkä paremminkin Lahteen tai yöparkkiin :)
Ja pöytä senkun täyttyy lyriikoista maalarinteipillä.