Tapasin yhen jätkän ja tutustuttiin ja sit ystävystyttiin ja rakastuttiin ja seurusteltiin... mutta se päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin... oltiin vaan kolme viikkoo yhes ja sit erottiin.. olin varma että me ei voida olla enää kavereita mut sit nyt ollaankin parhaita kavereita! Me puhutaan päivittäin ainakin tunti puhelimessa ja tekstaillaan... me puhutaan paljon enemmän syvällisii asioita ku sillo ku oltiin yhes... kaikki frendit ihmettelee ku liikutaan yhes tosi paljon(siis sillo ku se on lomilla ku se on sivarissa) miks ei voi olla pelkii ystävii?? pitääks aina olla jotain juttuu meneillään ku on kaveri jonkun vastakkaisen sukupuolen kans??? siinäpä mietittävää..! mä oon ainut lapsi meijän perhees ja tuntuu et se olis vähän ku mun veli joka "suojelee" mua ja pitää huolta.. mut joka tapauksessa me ollaan erittäin hyvissä väleissä mikä on aivan fantastista*wirn*