Olen vasta lähtöviivalla miksauksessa ja masteroinnissa. Silti kerkesin jo vielä tällä vanhalla 800 MHZ:n rouskulla masteroida ja miksata pari jo aiemmin äänitettyä biisiä "Final Goal" ja "Dark Side of the Moon". Suurin vaikeus rumpujen ja äänitetyn muun syntetisaattorien ja koskettimien sekä bassoraidan yhdistäminen tuottaa usein hankaluuksia nyassien suhteen kun rummut tuppaavat usein tulemaan liian kovaa.
Loppumiksaus saattaa olla kokonainen katastrofi.

Kuitenkin nykytekniikalla reaaliaikainen softaplugin kaiku on loistava kun kuulet reverb kaiun ja voit säätää sitä samaan aikaan kun raita soi. Tosiaan CPU tehoja se sitten vaatii aika lailla jos meinaa esim. 7-10 kpl rumpuraitoja kaiuttaa samanaikaisesti. Usein rumpuraidoista kaiutetaan vain snare sekä tom-tom kanavat. Minä kuitenkin olen vielä miksannut reverb gate kaikua myös overhead mikkeihin, koska symbaalit kaipaavat kaikua mielestäni. Saa nähdä sitten kun ostan mikserin että millainen soppa siitä syntyy kun yrittää mikserin kautta vääntää namiskoita jne. Mikserin hinnat ovat todella pilvissä jos haluaa edes hyvän mikserin kuten esim. jonkun spirit merkkisen niin n. alle 400 €:n ei kannata lähteä mitään halpis behringeriä tilaamaan thomannilta kun 16-kanavaisia surkeita halpismiksereitä myydään jopa alle neljänsadan ekun ja halukkaita tyhmiä maksajia aina riittää.

Edelleen tuottaa suuresti vaivaa se että ei voi soittaa himassa rumpuja sekä äänittää niitä. Samoin rumpujen treenaamiseen varten olevaa treenikämppää ei ole myöskään joten rumpujensoittoaktiiviteetti pysyy vain lihasmuistissa mutta kaipaisi kyllä jokapäiväistä treenausta. Sikäli olisin mielelläni jossain muusikonlinjalla opiskelemassa nyt jos vain voisin. Mutta yleensä kouluun suhtautuminen minulla on peruskoulusta vain masentavia muistoja kun olen liian taiteellinen persoona jota eivät kiinnostaneet peruskouluaikoina ollenkaan yleisaineet ja keskiarvotkin olivat sen mukaiset. Muistaakseni ylä-asteella en saanut yhdestäkään yleisaineen kokeesta seiskaa parempaa kuin kerran 8+ jostain ruotsin kokeesta. Ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut pätkääkään petrata johonkin hikipinkoasioihin jne. Musiikki oli silloinkin se ykkösjuttu kuten on edelleenkin. Muistan hyvin vielä kun aikanaan hyppäsin ala-asteen viidenneltä luokalta kuudennelle toiseen kouluun. Paikka oli nyt suutarilan ala-aste ja ei mikä tahansa ala-asteen luokka koska kyseessä oli musiikkiluokka.

Muistan kun astuin luokkahuoneen sisälle ja niiden oppilaista minulle olivat kaikki lähes kokonaan tuntemattomia. Olin päässyt tuolle musiikkiluokalle kun olin ollut jo 2-vuotta pohjois-helsingin bändikoulussa jonka rehtori/silloinen opettaja Petteri Kokliuschkin toimi suutarilan ala-asteen musiikkiluokan opettajana. Olin tietysti innoissani siitä että pääsin musiikkiluokalle ilman tätä musiikkiluokalle tehtävää soittotestiä, mutta Petteri Kokliuschkin tiesi minun soittotaitoni jne. Suutarilan ala-asteelle oltiin hankittu säästövaroin kunnon bändisoittimet joskus vuoden 1990 tietämillä. Siihen aikaan oli varmaan helsingin parhaat vehkeet juuri siellä kun kiipparivehkeistä roland d-10 oli ainutlaatuinen verme jota pääsi kokeilemaan 6-luokalla. Muistan kanssa kun ala-asteella joskus viidennellä luokalla jakiksen ala-asteen koulu teki investoinnin ja osti kawai K2 merkkisen syntetisaattorin, se oli ihan 16-bittisistä sampleista tehty täysin digitaalinen syntikka. Nykyään ala-asteiden musiikkiluokissa on jopa sähköpianot, ei ollut silloin kuitenkaan. Jännä vielä että miksi jokainen koulu hankkii aina sen halvimman rumpusetin tama rockstar merkkisen moposetin.... En ole koulua nähnyt missä olisi jonkun muun merkkinen rumpusetti kuin taman halpis setti ? Nykyään uskoisi olevan musiikkiluokilla vähän enemmän varaa valita millaisia instrumentteja he kouluunsa hankkivat.

Jakomäen ala-asteella oli muistaakseni juuri samanlainen fenderin jazz-basso kuin oli itse Jaco Pastoriuksella, paitsi ei ollut nauhaton... Silloin mua ei toi basson soitto kovemmin napannut. Ihmettelin myös sitä miksi siellä ala-asteella ei ollut ensimmäistäkään kitaraefektiä vaikka oli perus halpis stratot ja pikkuvahvarit. Ensimmäiset bändit perustin ala-asteella. Yksi oli nimeltään Black Cat jolla voitettiin jakiksen koulun kykykilpailut vuonna 1992 se oli kyllä aikaa se. Sain kouluaikoina jopa maikkojen jokavuotisen pestin olla soittamassa rumpuja koulun kaikissa tilaisuuksissa lähinnä juhlissa jne. Maikkojen bändi usein säesti jossain joulu ja kevätjuhlissa. Ala-asteella oli todella tasokas musamaikka nimeltään Kari Sainomaa. Hän opetti tokan ja kolmannen luokan jakiksessa ja lähti sitten suutarilaan parempien hommien perässä siis musiikkiluokan opettajaksi missä hän toimii edelleen. On jotenkin ihmeellistä miten hän on kuin suomen Ivan Lins. Tämä Ivan Lins taas on brasilian arvostetuimpia lauluntekijöitä ja säveltäjiä. Itseasiassa Ivan Lins on aivan imetysti saman näköinen kuin Kari Sainomaa. Kuitenkin Sainomaan sävellykset eivät ole hirveästi julkisuutta saaneet kuin näiden pohjois-helsingin bändikoulun muinainen musiikkiteatteri pressin musiikaaleissa 1996-2000 joissa olin itse kolmessa mukana. Ne olivat erittäin isoja projekteja joihin vaati itse olla täysillä mukana. Kokemus niistä on minusta kaikkein mittavin kokemus mitä itselläni on musiikillisella urallani ollut. The Press musiikkiteatterin bändi koostui bändikoulun silloisista all-star soittajista. Itse olin bändikoulun all-stars bändissä mukana jo heti ensimmäisenä vuonna kun menin bändikouluun.

Tämä pohjois-helsingin bändikoulu toimii edelleenkin suutarilassa. Mutta olen kuullut että sen bändikoulun taso olisi laskenut ja että sen kautta yritetään buukata suosiota parille bändille ja niistä näkyvämpi bändi on Indica joka julkaisi jo esikoisalbuminsa. Petteri Kokliuschkin toimii tämän bändin managerina. Hän toimi Tik-Tak bändin managerina vuodet 1998-2003 ja solmi 2002 Indica yhtyeen kanssa managerointisopimuksen. Tik-Tak oli bändikoulun vakiobändi jo vuonna 1995 mutta silloin se ei sen kummemmin erottunut bändikoulun massasta ennen kuin sen biisit tehtiin ulkoapäin ja siihen panostettiin promoamalla sitä median kautta.

Minulle tarjottiin Tik-Tak bändin rumpalin pestiä vuonna 1998 mutta kieltäydyin kunniasta. En halunnut mennä tyttöbändiin soittamaan kun silloin mulla oli jo oma jazz-bändi kasassa. Siihen mulla meni silloin kaikki energia jne. ja tiesin että jos olisin sanonut kyllä niin olisin edelleen kiinni täysin Tik-Takin bändissä ja meikä ei olisi henkilökohtaisesti niinä bändin menestysvuosina ehtinyt kehittyä soittajana pätkän vertaa. Niin karua se todellisuus on että jos haluat menestyä niin sun täytyy luopua monista niin rakkaista asioista jne. En missään nimessä haluaisi olla jonkun materialistisen tuotebändin marionetti jonka ajan määräisi levy-yhtiö ja managerit. Tällaista kuitenkin on tyttö tai poikabändin elämä. Varmaan rahaa siinä saisi ihan kivasti mutta raha ei tee henkisesti yhtään vapaammaksi vaikka sitä olisi rajattomasti. Optiomiljonääritkään eivät monet tajua tätä tosiseikkaa että liiallinen rahalla tärkeily itseisarvona turmelee henkisen kasvun juuret täysin. Sen takia usein monet liian rahan ja vallan kahvaan juuttuneet henkilöt joutuvat kohtaamaan vaikeita sairauksia kuten esim. tappavan taudin nimeltä syöpä josta ehkä parantuvat tai sitten ei. Eräs amerikkalainen ent. optiomiljonääri ja sijoitusneuvoja oli saanut aivoverenvuodon ja tämän traagisen sairauden jälkeen hän parantui tästä mutta oli sen jälkeen muuttunut sisäisesti kokonaan. Hän hylkäsi välittömästi optiomiljonääribisneksen ja hän ei tuntenut enää yhtään vetoa rahantekemiseen. Hän oli jopa soittanut useille entisille kolleegoilleen ja pyytänyt anteeksi entistä liian roisia käytöstään kun oli entisessä persoonassaan ollut erittäin julma vallan tavoittelija. Tämä asia täytyisi ylipäätänsä tajuta liike-elämässä ja suuryrityksissä mutta ei ole minkäänlaista kehitystä tapahtunut ei kun tuotantoa siirretään aasiaan ja muihin köyhällistömaihin ja johtajat rikastuvat entisestään. Tuskin nämä optioilla itsensä turruttaneet miljonäärit kuitenkaan ole minkäänlaista onnellisuutta kokeneet sillä raha ei tee onnelliseksi ja nimenomaan se ei tee vapaaksi. Kuoleman jälkeen onkin hyvin vaikea käsittää sitä että se maallinen mammona on katoavaista ? Henkimaailmassa ei enää optiomiljoonilla tee mitään, niitä ei voi sijoittaa minnekään. Paremmin aivan sama vaikka tunkisivat setelinsä perseeseensä niin eetteritason tuolla puolen voi kaiken nähdä niin kuin itse haluaa. Ajatuksella toimii kaikki astraalitasolla jonka vuoksi henkimaailmassa on kaikki mahdollista. Käytännöllisesti virtuaalitodellisuus on todellista henkimaailmassa.

No tulipahan taas juttua kaikesta....

Niin ja hyvää joulukuun jatkoa.

- Teemu