Soitin tässä eräisessä show ja partybilebändissä puolivuotta kiinnityksellä jonka omasta päätöksestäni lopetin 19.3.2004 viimeisen yhteisen Euran keikan jälkeen.

Vain 3 päivää tämän Euran keikan jälkeen Seisovassa Aallossa äänentoistoa hoitanut Pekka Koskenkanto menehtyi äkilliseen insuliinishokkiin kotonaan Helsingissä 21 vuotiaana. Häntä ei kukaan voinut pelastaa sillä diabetes on hengenvaarallinen jos tulee insuliinishokki. Kun siinä tilassa menee tajuttomuustila päälle ja jollei lähellä ole ketään auttamassa niin kuolema tulee väistämättä. Minun suvussani eräs isäni siskon poika kuoli juuri samaisella tavalla 40 vuotiaana Jyväskylässä ja hänkin oli äänentoistoalan ammattimiehiä (äänitarkkailija).

Eipä tällaiselle voi mitään, mutta kyllä se pistää hiljaiseksi että miksi juuri sen jälkeen kun minä päätän lähteä tietoisesti omalla päätökselläni bändistä ?

Tunnen kyllä sisimmässäni että Pekalla on rajan takana kaikki hyvin. Hän todella kovantason muusikkona varmasti on saanut satakertaa paremmat resurssit itsensä toteuttamiseen, sillä astraalitasolla musiikin tekeminen on todellakin helpompaa ja vaivattomampaa. Nämä astraalitason rikkaudet ovat tulossa myös meidänkin keskuuteemme vielä kunhan vähän aikaa menee. Henkinen kehityskaari on vasta alussa mitä tuleman pitää.

Pekka Koskenkanto olisi täyttänyt tasan 22 samana päivänä milloin oli hänen hautajaisensa eli 3.3.2004

En itse tuntenut häntä hirveän hyvin, mutta minulle ja koko bändille jäi hänestä hyvä kuva. Hän ei koskaan hötkyillyt mistään asiasta, oli aina poliittinen jokaisessa tilanteessa kuin tilanteessa ja ennen kaikkea hän oli mainion mukava seuramies. Vähän traagisesti meidän bändin jätkien ja hänen meidänkanssaan viimeiseksi yhteiseksi hetkeksi jäi Euran keikan jälkeinen saunominen. Jotenkin sen näin henkisesti herkkänä ihmisenä aavistin jo silloin että hänellä oli elämän loppu lähellä. Luulin aluksi että hän olisi päättänyt elämänsä oman käden kautta, sillä kuulin tämän totuuden vasta kasvotusten.

Soitin viime lauantaina bändikaverille Villelle ja kysyin että olisiko Pekka ollut miksaamassa Melrosea Stellassa ? Ville vastasi että se on sellainen vähän monimutkaien juttu mitä ei voi tässä nyt kertoa. Sanotaan nyt että Pekka ei ole enää töissä siellä ?? Silloin sydän rupesi lyömään pelosta... ? Kaveri ei suostunut sanomaan puhelimessa mitä oli tapahtunut... ? Ainoa asia mikä oli mielessä ja ajatuksissa oli että Pekka on kuollut. No seuraavana päivänä sitten näimme parin bändikaverin kanssa keskustassa ja hörpittiin siinä teetä ensin puolituntia kunnes toinen bändikavereista sanoi että Pekka Koskenkanto kuoli insuliinishokkiin tällä viikolla.

Ennaltatietämiseni oli ollut oikein aavistettu, koska näin tämän kuoleman ennalta. Aivan henkisen herkkyyden voimalla. Kuitenkaan tämä asia ei ole minun mielestäni mikään kovin dramaattinen koska jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen elämänpolku. Joillain se on lyhyempi ja joillain se on taas pidempi, kunnioittakaamme jokaisen elämän polkuja. Karma ja elämän suunnitelma universaalien lakien mukana viedessä pitää kyllä huolen siitä että kukaan ei lähde täältä maailmasta ennenaikojaan.

Lämmöllä muistaen

t. Teemu