Musiikillinen krapula, eli moraalinen musiikkiin liittyvä huonon omantunnon poteminen iskee silloin, kun huomaa, että tekemättä on :

1. kasettiversiotkaikista julkaisuista
2. Vanha levy, joka piti äänittää 4v sitten
3. uudet ideat

Haluaisin tehdä ja pitäisi tehdä se 2001-vuoden eka soololevy niistä biiseistä mitä koneella on virunut jo kauan...itseasiassa jotain 5-6v on vanhimmat tekstit ja biitit. Miksi olen niin laiska. Pelaan mieluummin parillakymmenellä pelikonsolillani ja enimmäkseen jumitan koneella. Koulussa jumitetaan koneella, kotona koneella... eikö sitä aikaa voisi käyttää hyväksi, esimerkiksi koulussa opiskeluun ja kotona musiikin tekemiseen. Miksi tämä on niin vaikeata?

Aina kun saan proggiksen valmiiksi, lupaan itselleni, että siinä imussa ja rutiiniin päässeenä pyöräytän vielä bonusbiisit ja seuraavaa levyä muutaman biisin -mutta EI! Sitä vaan tyytyy ajattelemaan, että "sitten huomenna".

Lost Snowflake -kasetti tulossa. Aloitan huomenna bonuksien teon - Toivottavasti.