Pitkään on ollu semmonen laiskuus päällä, ettei jaksa innostua mistään uudesta musiikista. Suurin osa musasta on kökköä tai sellasta minkä on jo kuullu. Sori vaan. Helppoa musaa tulee kuunneltua, kun ei niitä uusia vaikeammin sisään mentäviä materiaaleja jaksa tutkia. Ennen jaksoi. Enemmän onkin nyt kuunnellu sellasta mitä kuunteli jo yli 10 vuotta sitten.

Mut nyt huomasin että jotenkin sitä tarvitsee uutta musaa saadakseen inspiraation päälle. Ei niin, että tekisi sitten sellaista musaa tai ottas ees vaikutteita siitä mitä kuuntelee, vaan pikemminkin niin, että saa kimmokkeen tehdä jotain omanlaista -tai edes sitä, mitä ennenkin. Helppo popitus ei siihen kelpaa. Parasta on vähän erikoisempi mutta helposti sisään päästävä materiaali. En hae liian vakavia muudeja vaan lepposaa menoa. Muutamat nimeltä mainitsemattomat ulkomaalaiset tuottajaräppärit ovat herättäneet hieman musantekohalujani.

Halu oikeastaan on väärä sana, koska halu on kokoajan. Pitäisi puhua kai jonkinlaisesta stimulista tai draivista. Sellaisesta, joka laittaa halun käytäntöön, että todella ottaa riimivihon ja biittivaraston esille.