Ihanaa, sataa ja aamuisin on nelisen astetta lämmintä. Alkaa nimittäin kesälomani. Sada vaan nyt pitkälle syksyyn. Pelastat minut puusavotalta, savupiipun korjaukselta, kattotalkoilta, rappusien rakentelulta, nurmikon ajamiselta. Ei tarvitse raahata lapsia huvipuistoon tai uimaan. Eikä syödä itseään turvoksiin ulkogrillissä käristettyä ruokaa. Aurinko ei häikäise herkkiä vaalean rotuni silmiä, nahkani ei pala.

Voin vetäytyä sisälle lämpimään katsomaan uusintoja televisiosta. Ah, ropise vaan sade kattoihin ja ikkunoihin. Ei tarttee niitäkään alkaa pesemään.

Lämpimässä sohvallani makaan kuin ylikasvanut iguaani... odotellen uutta kesää.

On raukeaa.