Kävit kahden veljesi kanssa valokuvassa kaupunkivierailulla 20-luvun lopulla. Olit vielä voimiesi tunnossa. Kotona oli vaimo, lapset ja vauras tila. Kymmenen vuoden sisällä sitten jäit vain valokuvaksi menetetyn alueen kirjassa. Tuli idästä ryssä, ja tällä kertaa aseen kanssa. Vei kaiken, sinutkin.

Vapaata Suomea et ehtinyt näkemään. Kuolit sotavankeudessa jo vanhana miehenä, yhdessä monen kyläläisesi kanssa. Armeijamme oli joutunut vetäytymään ylivoimaisen vihollisen edessä. Sait nimesi muistokiveen sodan jälkeen ja tuon kuvasi minun ihmeteltäväkseni kirjan sivulle.

Sinun nimesi oli Mihail. Sinun veresi on minunkin veri.