Oli tyttö ja poika,
ne tapas ekan kerran koulussa,
ihastu toisiinsa ensinäkemällä,
ei uskaltanu toisilleen sanakaan sanoa,
oli niin helvetin ujoja,
mutta poika rohkas mielensä,
pyys tyttöö tanssimaan koulun discossa,
kumpiki leiju taivaassa sen tanssin aikana,
ei ois tahtonu koskaan toisistaan irroittaa,
ne tanssi illan viimeiseen biisiin asti,
kunnes valomerkin aika koitti,
sopi tapaavansa lauantaina,
ku ei ois koulua,
eikä kummallakaan menoa,
sitte eros tiet nuorien.
Tyttö leijui pilvissä,
niinkuin poikakin,
rakastuneita kumpikin.
Koitti lauantai,
tapas tyttö ja poika vihdoin kahden,
tytön silmät loisti onnesta,
sydän pauhas mertakin kovempaa,
pojalla tunteet niin suuret pelissä,
petetyksi tuli viime suhteessa,
mutta tyttö pojalle lupasi,
ei koskaan tätä pettäisi,
ei koskaan toisen takia jättäisi,
ei koskaan poikaa voisi satuttaa.
Kummallakin tunteet niin suuret mukana.
Tyttö ja poika alkoi seukata,
eli onnellisina yhdessä,
antoivat toisilleen kaikensa,
kunnes koitti se traaginen päivä..
(mikään ei mene niinkuin haluaisi)
Normaaliin tapaan piti tytön ja
pojan tavata,
poika aikoi tyttöä kosia,
kun monta vuotta jo yhdessä,
mutta tyttöä näkynytkään ei..
poika odotti ja odotti puistossa,
oli kesä ja lämmintä,
aurinko niin kirkkaana taivaalla paistoi,
ehkä normaaliakin kauniimmin suoraan pojan silmiin,
aika kului kulumistaan,
mutta näkynyt ei tyttöä,
poika alkoi pelätä pahinta,
tyttö olisi lähtenyt pois hänen luotaan,
ehkäpä toisen matkaan.
Poika puistonpenkillä istui ja odotti,
kunnes sai puhelun niin surullisen,
oli tyttö joutunut alle rekan,
huonossa kunnossa sairaalassa,
tuskin pystyi hengittää.
Poika purskahti lohduttomaan itkuun,
kuvitteli rakkaansa lojuvan sairaalassa,
kauheissa letkuissa,
hengityskoneessa,
kovan lääkityksen alaisena,
tuskin pystyy koskaan normaalisti elämään tyttö enään.
Poika päätti tytön luokse sairaalaan lähteä.
Sairaalaan päästyään poika sai kuulla uutisen,
tyttö oli pois nukkunut,
kun sydän oli pysähtynyt,
mitään ei tehtävissä ollut,
tyttö oli poissa,
poika tahtoi silti tytön vielä viimeisen kerran nähdä,
koska tätä rakasti niin tajuttomasti,
oli tyttö kuinka pahassa kunnossa tahansa.
Poika vietiin tytön kuolleen luokse,
annettiin hetki aikaa hyvästellä,
pojan sydän löi tyhjää.
Poika viimeisen kerran tytön poskea suuteli,
viimeisen kerran tämän kättä kosketti ja
korvaan kuiskasi "Rakastan sua tajuttomasti,
en ilman sua pysty täällä elämään,
tuun sun luokses taivaaseen kultaseni,
annan sulle sormuksesi."
|