Oujee! Kova meno oli siis tänä viikonloppuna. Perjantai-ilta meni soitellessa ja kuunnellessa Bar Escapessa. Viime kerralla kun oltiin kyseisessä kapakassa säätämässä niin yleisöä oli vain vähän monestakin syystä johtuen,mutta tällä kertaa paikalla oli paljon tuttuja menneiltä vuosilta ja matkan varrelta. Myös ex-poikaystäväni oli kuulemassa puolalaisen tyttöystävänsä kanssa. Se oli tavallaan ihan innoittavaa,mutta surulliseksi minut teki se,ettei hän ollut tuntevinaan..hän käyttäytyi oudosti ja vaikutti olevan katkeruuden sekaisessa tilassa,jota yritti niellä katsomatta edes minuun päin.
Se oli sääli juurikin siksi,koska olemme olleet läheisiä aina ja hyvissä väleissä ja paljon yhteyksissä. Luulen,että nykyinen tyttöystävä ei ole hänelle parasta mahdollista seuraa. :/
Meidän jälkeemme lavalle astui loistava ja musiikillisesti potentiaalinen kevyttä rockia soittava bändi,joka sai enemmän suosiota osakseen kuin me. Olen kuitenkin varautunut jo kaikkeen,eniten olen kuitenkin pannut merkille kateuteen viittaavaa käytöstä toisinaan. Välillä mietin,odottaako joku sopivaa hetkeä vetääkseen mattoa jalkojen alta.
Tunnistan siksi kateuden merkit,sillä olen ollut kovasti kiusattu lapsena ja en koskaan osannut ajatella syytä kiusaamiseen,sillä olin iloinen ja kiltti pellavapäinen tyttö,joka ei tehnyt kärpäsellekään pahaa. Nyt olen ymmärtänyt suurimman syyn kiusaamiseen..se johtui varmasti kateudesta mm huomiosta jota sain osakseni.
Koska olen löytänyt oikeaa asennetta asiaani varten,en ota turhia pultteja ihmisten käytöksestä. Vain pienikin yksinäinen ja hiljainen hetki keikan jälkeen antaa voimaa,rukouksen kera ja taas mentiin!
Lauantaina oltiin eräissä 30v juhlissa,sielä nuo kyseiset tuntemukset tulivat erityisen vahvasti pintaan kun yleisö,se vähäinenkin joka malttoi olla paikalla huusi omia vitsejään kilpaillen musiikkimme kanssa,en tiedä mikä sai heidät käyttäytymään kuin eläimet,mutta se ei tuntunut mieltä ylentävältä.
Meidän jälkeen päivän sankari itse tuli laulamaan ja käväisin ottamassa itselleni hetken sivuhuoneessa huiluani kiillotellen,on hämmästyttävää kuinka helposti kokosin itseni siinä pienen pienessä hetkessä ja menin takaisin kuuntelemaan ja huomasin,että oli hyvä niin. :D Tunteeni tehdystä työstä oli ammattimainen,todella tunsin kuin olisin ollut askeleen lähempänä tulevaa leipätyötäni.
Harmillista on vain se,että olen kovin yksin asiani kanssa,sillä vain harvat tuntuvat ymmärtävän tuon tilanteen hankaluuden ja sen sisältämät tunteet. Jotkut asiat on helppo lukea rivien välistä,niin myös ihmisten suhtautumisen.
Häntä pystyssä seuraavaa keikkaa odottaen. ;)