Todella,eilinen kokemus oli vertaansa vailla.
Odotin koko päivän lähtöä. Ystävänikin lähti tästä ennen kahtatoista,saatoin hänet dösälle.
Starttasimme kuudelta..suuntana Serenan Pacifique-allasbileet.
Todella...väkijoukko kasvoi kasvamistaan iltaa myöten. Epäilin kyllä hieman kuntoani,koska ääneni on mennyt,mutta liput olivat niin tyyriit ja uteliaisuus tätä suurta kerran vuodessa tapahtuvaa tapahtumaa varten niin valtava,etten miettinyt hetkeäkään lähdenkö sinne. Oli se kyllä sen arvoistakin!
Paikka oli täynnä hienoja valoja ja värejä,eksoottiset kukkaset ja hörhötykset koristivat maisemaa.
Puolipukeiset ja hyvän ja hoidetun ulkokuoren omaavat ihmiset tungeksivat painostavan kuumassa ja kosteassa ilmassa.
Muusiikki vaihtuu,joka paikassa eri. Lisäksi tunnelmat vaihtelevat mutta henki pysyy vakaasti teknopohjalla.
Elävää musiikkia,ehkä kaikkein paras oli puffetin yläparvella fiilistelevä saksofonisti trancen tahdissa.
Valot ja koreografiat ovat häikäiseviä ...tähän voi lukea myös pitkät ja heiveröiset transut korkeine korkoineen ja erikoisine maskeineen. Myös Christal Snow sattui paikalle viihdyttämään,harmikseni jouduin jättää suosiolla jututtamisen,koska ääneni oli huomattavasti seksikkäämpi kuin hänen (haha)..
Onnistuin kuvailemaankin,vaikka se oli kiellettyä,mikä selvisi minulle vasta eräässä pimeässä tranceluolassa,jonka muriseva valvoja tuli ärjymään korvaani "ei saa kuvata!"
Nestehukkakin pääsi yllättämään minua jossain vaiheessa alkuillasta,luulin jo että peli on täysin menetettyä,mutta onnistuin kuitenkin ostamaan tarpeeksi ajoissa lähdevettä ja paha oloni pääsi kaikkoamaan pikkuhiljaa.
Ystäväni naljailivat että minulla on krapula,hyvin paljon mahdollista.
Siitä saan kuulla varmaan tovin ennen mielenrauhaa..
Herrani taisi olla myös pääroolissa reissun onnistumisen osalta,sainhan rukouksesta voimaa oloni kohentamiseen.
Kiitos ja ylistys taas kerran! =)