Elämästä ei aina ota selvää,tämäkin päivä oli siis yllätyksiä täynnä =)
Aamu lähti ihan leppoisasti käyntiin,huonosti nukutusta yöstä huolimatta. Kerkesin hyvissä ajoin dösälle ja auringon keväinen loiste pilviharson takaa oli mieltä kutkuttava.
Kun pääsin kouluun,äidinkielen tunnille,oli edessäni essee,joka oli kuulemma liian lyhyt ja näin ollen keskeneräinen.
En kiinnittänyt siihen sen koommin huomiota. Tunnin lopussa tiedustelin opettajalta perjantaina kirjoitettavasta esseestä.
Selvisi,että olin todella jäänyt jälkeen muista jossain kohtaa,sillä muut oppilaat olivat lukeneet kirjan ja he kirjoittavat siitä esseen. Opettaja tuumasi,että minulle tulee toisenlainen tehtävä.
Olin tietenkin hieman ihmeissäni,mutta opettaja alkoikin kannustamaan minua sanomalla,että on varma siitä,että olen oikeasti hyvä kirjoittaja,minulta puuttuu vain esikuva ja en ole aivan jyvällä vielä esseen kirjoituksen ytimestä.
Olin yllättynyt,mutta tunsin vahvasti jo toista kertaa,että tämä kurssi (jota käyn toista kierrosta) on jotenkin erityinen minua varten. Se käsittelee kirjallisuuden alkeita ja runoutta.
Kerroin opettajalle,että olen alkanut runoilemaan ja kiinnostukseni kirjallisuuteen on syventynyt.
Lähdin siitä lounaalle,jossa minulle muistui,että minun täytyy käydä puukuvanveiston kurssilla.
Lounaan jälkeen riensin koululle ja sahasin välipuut lopputöitteni pohjiin.
Tunnelma koululla oli kireän tuntuinen..se teki minut apeaksi,mutta jatkoin puukuvanveisto luokkaan.
Tarkoitus oli käydä ainakin juttelemassa opettajan kanssa ja tiedustelemassa,mutta jouduinkin samantien hommiin.
Eihän siinä muuten mitään,mutta en ollut kovin sopivissa vetimissä juuri siihen tilaisuuteen,nimittäin olin menossa suoraan koulusta tapaamaan erästä keraamikkoa työprojektin mielessä.
Opettaja käyttäytyi minua kohtaan vähän väheksyvän oloisesti,johtuen kai siitä,että ajattelin lukuisia muita asioita,enkä kyennyt ajattelemaan selkeästi.
Olin paikalla vain puoli tuntia ja lähdin kohti asemaa...juna kuitenkin lähti vasta puolen tunnin kuluttua,joten kävin teellä.
Kun pääsin Riihimäelle,kävin Atomissa ja näin siellä pari ystävää.
Minua ilahdutti,kun sain kutsun 20v synttäreille. Juhlat ovat aina mukavia.
Koska olin hieman toivottomalla asenteella liikenteessä,matkalla mielestäni tärkeäänkin tapaamiseen,turvauduin rukoukseen.
Kun pääsin perille,"työnantajani" kotiin,mielistyin heti astuessani sisään tähän ihmiseen.
Hän oli todella mukavan oloinen.
Joimme teetä ja keskustelimme asiasta...projekti alkoi kiinnostaa minua entistä enemmän.
Hänen puhelimensa soi,ja se vasta oli jotain,sillä hänen tuttavansa ilmoitti,että projekti saa toisen apurahan..
Se on käsittämätön ihme ja huomasin,että Jumala oli suunnitellut ja järjestänyt minun asiani uskomattomalla tavalla jälleen.
Apurahaa on hyvin vaikea saada,saati sitten kahtena kappaleena.
Se tarkoitti siis sitä,että minä saan palkkaa..joka alunperin ei ollut edes kovin välttämätön ajatus.
Hommassa oli muutenkin erikoisia käänteitä. Alunperinhän löysin tämän henkilön numeron netistä ja päätin kysyä häneltä töitä. En siis tuntenut häntä millään lailla.
Soitin ja sovimme tapaamisen.
Hänellä oli tiedossaan projekti,johon hän tarvitsee apua..ja hänellä oli mielessään laittaa siitä ilmoitus esim.johonkin kouluun,mutta ei ollut ehtinyt.
Soitin hänelle siis juuri sopivaan hetkeen..ja numero pomppasi eteeni aivan yllättäen joillain nettisivuilla.
Muutenkin koko asetelma vaikutti loistavalta.
Totisesti,kannattaa luottaa Jumalaan,Hän on voimallinen.
Ja uskollisuudellaan ei ole vertaa.