Mistäs se paha tuuli taas puhalsikaan aivan yllättäen?
Olin hetki sitten hyvinkin pirtsakalla päällä eikä hymyä estänyt sitten kerrassaan mikään.
Aamulla heräsin aikaisin ja läksin supiin. Sain 10min valohoidon ja laitteessa oli mukava taas hetken tauon jälkeen rentoutua.
Otin myös suihkun hoidon jälkeen ja meikkailin kaikessa rauhassa.
Siitä lähdin katselemaan alennusmyynnistä kenkiä,muutamia osuikin silmään edullisin hinnoin,mutta jäivät kuitenkin kauppaan.
Sitten lähdin törsäämään joululahjaksi saamani lahjakortin Seppälään,sovitin housuja muutamin kappalein ja lopulta löysinkin istuvat housut. Nappasin myös vyön ja meikkilaukun.
Sitten kävin syömässä salaatin lounaaksi ja siitä siirryin lääkäriin tutkituttamaan kurkkuani,lääkäri määräsi väkevän antibioottikuurin...koska tauti on kai bakteeriperäinen. Ja laulukiellon.
Menimme asemalle äidin kanssa samaa matkaa ja isäpuolikin tuli samaan junaan. Matka oli ihan leppoisa.
Menin uuteen kauppakeskus Atomiin ja löysin ihanat nahka-kengät puoleen hintaan.
Ja siitä poikkesin Anun kautta ja sain äidiltä ja isäpuolelta kyydin kaupan kautta kotiin.
Kotona...en käsitä mitä tapahtui..äiti kysyi minua kirkon johtokunnan kokoukseen ja suutuin silmittömästi ja haukuin kaikki uskovat tekopyhiksi hetkessä.
Tosin jo aamulla kun olin saanut silmäni auki kirjoitin pitkän stoorin rakkauden puutteesta seurakunnissa..
Tai melkein joka paikassa.
Ja nyt olen surullinen. Tunnen riittämättömyyttä itsessäni ja epäonnistuneisuutta.
Ainoa positiivinen ja lohduttava seikka tässä on se,että tiedän tämän opettavan minua ja olen joskus tätä hetkeä viisaampi.
Ehkä minusta ja tästä elämän tilanteestani on jotain hyötyäkin..
Jokin on tuntunut lähteneen alulle tässä hötäkässä.
"Herra...käytä minua ihmisten elämissä,jotta hekin saisivat kokea Sinun rakkautesi,joka vain on niin uskomaton."