"Siis mä en jaksa tätä enää" oli viimeinen kommentti tuossa äskettäin. Huhhuh mikä päivä jälleen..
Olin tänään kouluamme edustamassa klick-messuilla. Se meni ihan hyvin ja oli mukavaa,vähän vaihtelua. Mutta kummastelin ihmisten apeita kasvoja ja ilkeitä juoruja joita kuului väkijoukon lomassa. Ihmiset arvostelivat toisiaan ja haastoivat riitaa..
Minä yritin hymyillä ja tervehtiä tuttuja kasvoja,mutta tervehdyksiä takaisin hädin tuskin tuli. Tutustuin kuitenkin uuteen ihmiseen joka innokkaasti seurasi minua ja ystävääni kuin hai laivaa. Häpesin tökeröä käytöstäni kun en oikein jaksanut keskittyä häneen vaan muut asiat painoivat mieltäni.
Asia kuitenkin korjaantui kun keskusteltiin mesessä.
Kotona siivoilin ja valmistauduin synttäreitä ja sielunhoito kurssia varten. Mutta katastrofi alkoi pikkuhiljaa kasvaa ja edetä. Isäpuoleni innostui hukuttamaan itseään pulloon,siis Itseään pulloon.. Lopulta hän sotki taas asian jos toisenkin kännipäissään,sotki puhtaat lattiat ja matot ja rikkoi suihkuverhoa myöten. Raivon puuskassaan lähti ja syytti meitä kaikesta.
Voisin melkein toivoa,ettei tätä kukaan muu lukisi kuin minä itse,mutta mitä sitä totuutta kiertämään.
Odotan huomista päivää,toivottavasti se tuo iloa tullessaan ja uutta puhtia ja tulevaisuuden intoa. Synttärit siis lähenevät,taas vuosi takana ja lisää mittarissa o__O jee...!
nyt unta kaaliin =)