Jos ei mun elämäni oo muutenkin henkisesti raskasta,niin tänään totesin jälleen olevani väärällä alalla.
Tunne ja ajatus on vieraillut mielessä jo pariinkin otteeseen...mutta tää temperan kurssi nyt ei auttanut ainakaan asiaa yhtään!
Kävin taas aamulla supissa ja sieltä menin kouluun. Fiilikset on olleet viime aikoina juuri sitä luokkaa että mielelläni luovutan joka asian suhteen..tunnen tulevani syytetyksi joka ikisessä asiassa ja elämä ei todellakaan maistu.
Tunnen lisäksi ettei minusta kukaan oikeastaan välitä ja mikä parasta,minusta tahdotaan väkisin tehdä syntipukkia ja minua syytetään asioista joita en ole ikinä tehnyt.
Miten minusta tuntuu että kaikki liittyy uskooni,siihen että olen valinnut tien joka ei miellytä tätä henkeä,joka myös sielunvihollisena tunnetaan?
Kuitenkin,se tuntuu käyvän hyvin hyvin raskaaksi ja odotan Jumalaltani johdatusta asioihin..en kyllä ymmärrä miksi asiat menevät sen kaavan mukaan,että minun on vaikea puuttua niiden kulkuun.
Hetkinen..taisin juuri saada kysymyksiini vastauksen.
Että tällaista tällä kertaa..