Nyt jo hiukan hymyilyttää tämä asia,mutta muutama tunti sitten oli hymy jäässä.
Heräsin tänä aamuna kun kello soi kuudelta,tiesin että teen virheen jos nukun vielä hetken,mutta niin kuitenkin kävi,että panin pääni tyynyyn ja heräsin seitsemältä,jolloin olin jo myöhässä.
Minun piti siis olla klo8 Hyvinkäällä,äidinkielen kaksoistunnilla,jonka aikana pidin pienen puheen.
Myöhästyin puolella tunnilla ja keskeytin mennessäni paikalle parin pojan puheen...mutta menin kuitenkin paikalle niinkuin pitikin. Onnekseni vielä menomatkalla kun astuin junaan,näin Marin ja istuin häntä vastapäätä ja aloin esittelemään puhettani ja sen materiaalia kaiken järkytykseni lomassa,katastrofaalisesta aamusta siis..
Huomasin,että minulta vallan puuttuu se kuva,josta olin menossa selostamaan tunnille.
Muistin heti,missä se voi olla,ja poikkesin hakemaan sitä koululta...
Kun lopulta pidin puhetta,se tuntui menevän ihan hyvin,tosin en seurannut juurikaan muistiinpanojani vaan puhuin mitä sylki suuhun toi,olihan tuo natsipropaganda taideteos hyvin mukaansa tempaava ja onnistuinkin hyvin päätavoitteessani,eli kuvan analysoimisessa.
Puheen jälkeen,kun opettaja asteli takaani ja kysyi samalla miten puhe mielestäni meni,vastasin että mieleeni painui lähinnä ne virheet,joita tein. Ja eräs poika viittasi ja sanoi,että olin puhunut ensimmäisestä maailmansodasta...mitenhän se mahtoi liittyä lainkaan Hitleriin saati sitten natsipropaganda taiteeseen?
Kyllä muuttui ilmeeni,pakokauhu valtasi minut ja pala nousi tiukasti kiristäen kurkkuuni.
Mikä emämunaus.
Soitin äidille,hän ei vastannut,kokeilin vielä toisenkin kerran...mutta ei.
Lopulta purin tuskaani kirjoittamalla hänelle viestiä ja sitten hän soittikin.
Kerroin koko asian,vannoen etten enää ikinä puhu mitään,vain laulan ja maalaan!
Itkinkin tietysti,tuntuihan tuo takana oleva aamu kaikkine mokineen niin ylitsepääsemättömältä.
Äiti kuitenkin onnistui saamaan minut taas nauramaan asialle. Ei se tosiaan niin kamalaa ollutkaan,koska kun mokaa niin täytyyhän sitä nyt mokata tyylillä!
Päätin saman tien lähteä kotiin,päivä vaikutti tapaturma rikkaalta,joten ajattelin pistäytyä medarissa teellä mennessäni..
En saanut ovea auki ja vilkaisin kelloa..no..sehän aukesi vasta puolelta ja kello oli 20 yli.
Menin asemalle ja otin capuccinon mukaan.
Juna tulikin melkein heti,eikä matkalla enää tapahtunut sen kummempia.
Sovin myös Tompan kanssa huomisesta leffaillasta ja suunnitelmiin tuli myös jumalanpalvelus stadissa ja sitten syöminen kiinalaisraflassa ennen elokuvaa. Toivotaan siis että homma menee suunnitelmien mukaan ja ennen kaikkea hyvin =)