Se miksi otan tämän aiheen tämän päivän syyniin,johtunee siitä kuinka olen taas viime aikoina kohdannut tämän asian,joka on minun osani jo pienestä pitäen ollut.
Palataan vuosia taakse päin elämässäni,ollessani aivan pieni,n7 vuotias.
Olin Saloisten leirillä muiden ikäisteni Riihimäkeläis-lasten kanssa.
Huoneessani nukkui kanssani kaksi minua vanhempaa tyttöä,toinen heistä oli minua kaksi kertaa suurempi ja muutaman vuoden vanhempi. Tyttö kiusasi minua fyysisesti ja tietenkin samalla henkisesti. Hän löi minua ja käytti ikävästi kilttiä luonnettani hyväkseen. Hänellä oli toinen tyttö mukana,joka osallistui kiusaukseen kai käskystä ja pelosta.
Leiri kesti kaksi viikkoa,aika alkoi käydä tukalaksi minulle ja aloin kaivata kotiin.
Kun menin kertomaan nuorille valvojille eräänä iltana,että tahdon kotiin,koska minua kiusataan. Valvojat nauroivat "käske heidän lopettaa" ja hätistivät minut takaisiin pieneen selliini.
Reissu oli helvettiä siis,niin kuin kaikki muutkin leirikerrat.
Kiusauksesta puheen ollen,minua kiusattiin varhain ala-asteella paljonkin. Eräät minua vanhemmat tytöt jatkoivat vielä illallakin,tullen soittelemaan ovikelloamme,silloin he kuitenkin ymmärsivät lopettaa kun äitini menetti malttinsa ja otti heidät kiinni.
Lisäksi ainoista ystävistäni jouduin usein tappelemaan,koska toiset ystävät olivat niin kieroutuneita luonteiltaan,että kääntyivät minua vastaan,juonittelivat ja laittoivat huhuja liikkeelle. Lapset ovat julmia..älkää ystävät erehtykö tässä asiassa.
Minulla oli milloin mikäkin nimi ulkona,onneksi vaihdoin koulua,musiikkiluokalle kolmantena vuotena. Siellä sain olla hetken rauhassa.
Neljännellä vuodella samat kuviot alkoivat palailla kun pari luokkani tyttöä kääntyi minua vastaan. He soittelivat pilapuheluita päivisin meille,ikäänkuin heillä ei olisi ollut parempaa tekemistä.
Lisäksi se,että olin tullut lapsena uskoon ei auttanut asiaa yhtään,sillä luokkamme pojat ja ylempien luokkien pojat kiusasivat minua ja heittivät milloin mitäkin herjoja koulun ulkopuolella.
Tytöistä,jotka kiusasivat minua sitkeästi melkein koko viidennen luokan tuli minun parhaat ystäväni...jo kuudennella luokalla olimme erottamattomat ja tytöt arvostivat minua suunnattomasti. Vanha sananlasku "kun et voi voittaa,liity heihin" taitaa sopia tähän.
Yläasteella taiteellisuuteni ja voimakas ääneni sai entisestään kuulua. Löysin toki uusiakin ystäviä,mutta he olivat petollisia. Ongelmia alkoi tulla voimakkaan ja puolustavan temperamenttini tähden ja ruumiillinen kiusaaminen oli väkivaltaistakin välillä.
Se kiusaamisesta,en viitsi jatkaa tähän lopputarinaa.
Miksi siis kerron tämän tänään,johtuu siitä,että se on ollut roolini siis aivan pienestä pitäen.Tänään eräs ystäväni laittoi minulle syytöksiä viestitse,mutta suhtauduin siihen rakastaen häntä niin kuin aina ennenkin. Tätä nykyä olen pitänyt matalaa profiilia pitkänaikaa,se on tuntunut vahvistavan minua ja olen löytänyt olennaisia asioita ja keskittynyt niihin. Mikähän minussa vetää tärähtäneitä tyttöjä puoleensa?
Kuitenkin olen ollut erilainen syntymästäni lähtien.
Lapsena vielä yritin soluttautua joukkoon,mutta kun ikää on tullut,olen myös alkanut hyväksyä itseäni enenemissä määrin ja sen että olen erilainen.
Minulla ei ole tarvetta miellyttää ketään,tosin ei ole koskaan ollutkaan. Nyt vielä vähemmän.
Voi teita,joilla ei parempaa tekemistä ole kuin vahdata toisia ja virittää ansoja!
Teidän juonenne raukeavat tyhjiin.