Kaipaus kaihoisasti kumpuilee tajuntani syövereistä sydämeni syleilyyn,
kuin käsin kosketeltavaa olisi ajan hampaisiin takertunut mieli.
Ei,älä pidä minua otteessasi,minut irti päästä.
Kuin delfiini syvällä lämpimissä vesissä verkkoon takertuneena rimpuilee,
on hiussuortuvani takkuuntunut juuriaan myöten unelmiin menneisiin.
Niin lämmin sen kehto,että vaivun uneen raskaaseen,
enkä jalkojani onnistu suoristamaan.
Uni minut sokaisee ja unelma minua veltostaa niin kauniissa muistossaan.
Miksi on niin vaikea irroittaa,miksi jatkaa ja aloittaa uudestaan?
Oi havuista kilvoitellen pisaroivat kastehelmet,
kuinka kauniisti säteet kevätauringon muuttavat teidät helmiksi,
rikas on maa teidän vuoksenne.
Oi lumi kimalteinen,mistä saat sinä kullan tuon?
Maa sulattaa sydämensä joka vuosi uudestaan.
Kunpa minäkin sen kanssa uudesti syntyä voisin.
Voi,minä niin tahtoisin.