Herään aamulla herätyskelloni sointiin.
Se oli niin inhottavan kimeä, että pääni tuntui räjähtävän. Löin kellon tylysti pois yöpöydältäni ja se meni rikki iskeytyessään lattiaan. Nousin istumaan ja venyttelin itseni metrin pitemmäksi. Haukottelin kävellessäni suihkukoppiin.
Avasin hanan, mutta suihkusta ei tullut vettä. Huokaisin ja nojasin pääni väsyneenä kaakeloituun seinään.
Katsoin suihkuttimen letkua hetken. Se oli järsitty auki.
Perkeleen rotat, mumisin samalla kun puin päälleni.
Kävelin keittiöön ja laitoin kahvin tulemaan. Istuin pöydän ääreen ja kultani luki lehteä.
"Huomenta kulta." Sanoin mukamas aurinkoisesti, mutta hän ei vastannut.
"Suihku on rikki, ne saatanan rotat on järsinyt letkun rikki..." Jatkoin, mutta hän ei edes hymähtänyt.
Huokaisin syvään ja nousin ylös tuolistani hakemaan kahvia.
"Otatko sinä?" Kysyin kullaltani, mutta ei vastausta. Kohautin olkapäitäni ja kaadoin kaikki kahvit isoon mukiin.
"Aivan sama, enemmän minulle." Tokaisin ja istuin taas pöytään. Hörppäisin kahvia ja hieroin särkevää niskaani.
Kultani oli vieläkin hiljaa. Hän on kai taas vihainen jostain.
Laskin lehden hänen kasvojensa edestä.
Hän on kaunis kuten aina on ollut.
Iho kalpea ja keltaiset hiukset täynnä verisiä juovia.
Hänen aivonsa näkyvät hieman syvästä haavasta hänen otsassaan.
"Et ole muuttunut yhtään, rakas." Laitoin lehden takaisin hänen kasvojensa eteen ja katsoin kelloa.
"Pitää mennä töihin." Totesin ja annoin rakkaalleni suukon. "Nähdään taas illalla."
Laitoin työvaatteeni päälleni ja avasin oven.
Vilkutin rakkaalleni ja lähdin töihin.

Pimeästä nurkasta kuului naurua. Alvan muodostui varjoista ja hymähti. Pöydälle ilmestyi punaisessa viitassaan Ramon.
"Hän on ilmiselvästi hullu. Nainen on ollut kuolleena jo monta päivää." Alvan totesi ja käveli naisen ruumiin viereen.
Hän kohtautti olkapäitään ja käveli taas nurkkaan.
"No, minkä rakkaudelle mahtaa. Hulluutta on monenlaista. Niin kait on rakkauttakin." Alvan naurahti ja katkaisi naurunsa nopeasti.
"Rakkaus on vain heikoille sanon minä. Kaikki tekevät uhrauksia sen vuoksi." Ramon murahti istuessaan pöydällä tuijottaen kalpeaa naista. Alvan naurahti pudistaen päätään.
"Jätetään asia näin. Meillä on kiire Ramon." Alvan huomautti ja Ramon hymähti välinpitämättömästi.
Alvan katosi varjoihin ja Ramon muuttui punaiseksi usvaksi, kadoten raollaan olevasta ikkunasta tuuleen.