Olen kohta saanut pelattua Getaway-pelin. Siinä on sopiva sekoitus kaahaamista Lontoon kaduilla ja varastorakennuksissa ynnä muissa räiskimistä. Ovelaa kuinka vittuunnuttuaan jumittamaan ruuhkissa on kiva ampua rikollisia ja kun ne alkavat kyrpimään ylivoimallaan on taas kivaa painaa nasta lautaan kunnes taas kolaroi ja alkaa siviilien ampuminen. Silti en pidä GTA peleistä. Niissä on liikaa vaihtoehtoja. Liikaa säätämistä ja lapsellinen lähestymistapa asiaan. Grafiikatkin ovat turhan hempeitä. Tuntuma liikkeissä on tökerä ja yleisfiilis huono. Autot ovat suorastaan rumia. Onhan siellä teineille naisten perseitä rannalla pelastamassa jotain. Mutta kun siihen sekoittaa toisen asian, josta en pidä - mafiaelokuvat - saadaan loistava peli: Getaway. Salmiakkikin valmistetaan kahdesta myrkystä.

Eilen lähdin sitten kokeilemaan tuota oikealla autolla. Oli mahtavaa kaahata pitkin pääkaupunkiseutua. Ajella siitä mistä lystää ja välillä jalkakäytävillä. Kaahailua parkkihalleissa ja pihoilla. Tulipahan koitettua kuinka paljon pakilla pääsee. Sitten aina poikkeaminen syrjäisten rakennusten pihoille ja eikun sisään. Kamat mukaan ja taas menoks. Koska minulla ei nyt sentään asetta ollut niin en ammuskellut ihmisiä. Kuten Getawayssakin niin minäkin tunsin useita niistä ihmisistä rakennuksissa.Samoissa kouluissa ollaan oltu. Toimivaan tunnelmaan hyvän ja pahan välillä tarvitaan aina, että viholliset tuntevat toisensa mahdollisimman kaukaa ja hyvin. Päivisin ei kyllä ole paljoakaan poliiseja liikkeellä. Lopuksi ajoin yhden hienon mustan Corveten ohi. Oli jäänyt tienposkeen. Aika outoa. Olisin käynyt ottamassa kuvan, jos tehtävissä ei olisi aikarajat. Kuten kaikki hyvät pelit niin tämäkin päättyi lopputaisteluun, jossa hakkasin ilmat pihalle kakkoskakkosen pätkällä.

np: kesäbiisi London MC - What is my name
"Don't play with me." koska tämä tarina oli tosi.