mieletön elämys saapui kotiini, ulkomaailman aaveet pääsivät...uniini, hiukan myöhässä tosin, he kertoivat minulle suuren salaisuuden...elämän salaisuuden.olin kauhuissani...me kaikki kuolemme joskus, mutta musiikki jatkuu...on kay pakko tehdä sitä sitten niin maan perkeleesti, jättää julmat jäljet tähän maailmaan, antaa uusien pienien söpöjen tulokkaiden tulla ja huomata lahjakkuutemme, olemmehan loistavia...aivan sairaan loistavia.

mitään uutta kerrottavaahan minulla ei nyt tietenkään ole kerrottavana, muuta kuin loistavan tuloksen tuottanut ikuinen tupakkalakko...ei tee edes yhtään mieli...sen yhden jälkeen..hetkeen;)

..olen kuitenkin jotenkin onnistunut siinä...hetkeksi..

tyhmiä ovat maailman kolkot, jotka eivät päästä minua luokseen, kuten kannelmäen kirjasto, jonne sain 14 vuotiaana porttikiellon...arvatenkin se eukkoparainen muisti naamani näin vuosien jälkeen...eikä oikein suvainnut minua sinne...mitä...häh...saatanan lehmä, enhän rikkonut kuin ne ikkunat, jotka olivat muka panssaria...heh heh ja paskaa kuorallinen.

elämä on ihanaa, vai mitä jätkät?

jonde-