Rakastan. Rakastan. Rakastan.
Ja sitten jotain jonka tajusin vasta. En tiedä mitä se on, mutta pelkään todella, todella paljon että rakastan.
Alan olla aika väsynyt tähän kuikuilemiseen, hakemiseen ja etsimiseen. Aika monta aamua, päivää ja iltaa olen näiden vuosien aikana käyttänyt tähän, ja toivon todella sen olevan kohta ohi. Toissapäivänä kuikuiluni tuotti -kerrankin- tuloksen, mutta päätin jättää sen käyttämättä. En tiedä miksi. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut. Ehkä voin vihdoinkin keskittyä ihan omaan elämääni. Saa nähdä miten huomisen kanssa käy, päädynkö taas kuikuilemaan, ja tällä kertaa täysin onnistumisvarmaan kohteeseen.