yö kutsuu omiaan.
minä nousen tuskasta ja herään kuolleiden aamuun.
kylmä sydän sykkii,janoaa.
toteutan sen toiveen ja saalistan.
kirkon edessä oksennan verta,
sillä maalaan näille lampaille kartan.
tuhon tietäni kuljen ja kuolen,
mutta ensin kuolevat lampaat,
sillä minä olen susi.
kiroan ristin ja käännän sen suunnan.
mennessäni tuhannet haudat kokevat vihani kivien kaatuessa,
kuin korttipakan kortit ja minulla on vielä ässä hihassani.
tuhansien lampaiden välikäden erehtyessä tielleni teurastan sen nauraen,
sillä minä olen susi.
lasittuneet silmät,joilla se katsoo minua
näkevät vain helvetin kun minä poistun jättäen papin epäpyhään paikkaansa kuolemaan,
sillä minä olen susi.
palaan paikkaani odottamaan seuraavan nousuni aikaa,
sillä minä olen kuolematon susi