He luulivat sen tekevänsä,
kun tänne tulivat risteinensä
,käännyttääkseen pakanoita,
paholaisia,sarvipäitä.
Vaan ei miekka ristiä voita,
karkuun juoksee pitkin soita,
pappi pimeän pohjolan.
Järven jäälle askel petti,
kun esiin tuli talonpoika,
pakanoista pahimman,
kohtasi pappi pohjolan.
Verijäljet järven jäällä,
todistaa sen vielä voi,
kunniaksi metsän hengen,
pakanoiden soitto soi.
Ajettuaan ristiläiset
kulkee kansa mietteissänsä,
osa tarttuu ristiin ja uskoo,
osa miekkaan tarttuu ja uppoo.
Vielä ei oo oikea hetki,
tehdä suomeen ristiretki,
totesivat vaunussansa
piispat aivan kauhuissansa.
Pakanoita liian monta,
meitä tuskin kukaan voittaa.
Pitäkää ristinne,tulkaa toki kylään,
pakanoiden juhla alkaa,
kun ristiretki suomeen alkaa,
katkee kaula
riistetään risti,
lalli papin kylmäksi pisti.
vanhat jumalat apuun kutsutaan
ja outo joukko häädetään,
viekää uskonne ja luojanne,
meillä on jo omamme.
Synkimmistä synkimmän pakanuuden muodon tään,
kohtaa vielä tänäänkin,
kirkkokansa joukossaan.
Alkaa kansa tajuta,
valheet puheet valkean,
vanhat jumalat he takaisin vaatii,
ja juhlat jumalalle metsien laatii.
Tanssii kansa jumalille,
pakanuuden symboleille.
kirkkokansaa pelottaa,
kun vanhat uskot vallan saa.
ja monet kirkot roihuaa