Tänään tuli mieleen jostain syystä vanheneminen. Eikä vaan jostain vaan tarkalleen ottaen siitä syystä, että tänään on isoäitini syntymäpäivä. Täyttää muuten 94 vuotta, joka on kohtuullisen paljon näin yhtäkkiä ajateltuna.

On muuten mummo pirteässä kunnossa, vaikka terveyskeskuksessa tällä hetkellä makoileekin. Ja sama positiivinen asenne elämään aina vaan. Jännä juttu, että minun silmissäni mummo ei ole muuttunut ulkoisesti koskaan. Tavallaan siis mummon on aina kokenut yhtä "vanhana" vaikka todellisuudessahan on niin, että "se mummo" silloin kun itse oli pieni oli vasta keski-ikäinen... mummous siis iskee "nuorehkoon" ihmiseen ihan yllättäen! ...ja ihan ilman omaa syytä... lapsiaan joutuu mummoksi tullut siitä asiasta syyttelemään ; ) ...jos sitä nyt yleensäkään kokee mitään tarvetta ketään siitä asiasta syytellä. Eikä varmaan moni syyttelekään... olen jotenkin ymmärtänyt sen - esim. nyt tälläkin areenalla - "BluesWomanin" yhtäkkisestä muutoksesta "BluesMummoksi". Näyttää siltä, että se on "mummoksi" tulleelle kuitenkin hyvinkin positiivinen ja hieno asia kokonaisuudessaan = )

Tuokohan vanheneminen aina väistämättä mukanaan parempaa ja suurempaa viisautta? En ole siitä aivan varma, mutta toivon kuitenkin, että niin olisi. Täytyyhän sen olla niin...

Onnea Helvi-mummolle 94-vuotispäivän johdosta!

T: Pete

P.S. Onnea kaikille muillekin "Mummoille" ja "Paapoille"!