Oon tässä lähiaikoina mennyt hieman sekaisin Modest Mousen uusimmasta levystä We were dead before the ship even sank. Tää oli mulle aika kova yllätys sinäänsä että bändi on Amerikkalainen ja viime vuosina Amerinkan yhdysvalloista on tullut aina vain huonompaa ja toinen toistaan saman kuulloisia bändejä. My Chemical romance kuullostaa ihan 30seconds to Marssilta, se taas kuullostaa samalta ku Killswitch engage. tää taas johtuu että amerikoissa kaikki miksataan mahdollisimman pitkälle budjetin puitteissa ja nää menestyneemmät bändit mitä tänne suomeenkin tuodaan ovat juuri näitä puhtaan äänimaailman akteja.

Modest Mousella on paljon samaa mutta bändin laulaja on sen verran "huono" ja "omituinen" että se negativoi koko massatuotanto saundin bändin ympäriltä ja jotenkin pääsee musiikkiin paljon paremmin sisälle.
Amerikka saundi on niin sairaalloisen puhdas että peili kiiltää puhtauttaan, mutta sensuroidaan se ihmisen peilikuva kokonaan pois musiikista. Nytten peilissä nähdään se oma ruma pärstä mikä tuo musiikkiin oman kauniin vivahteensa.

Voisiko Amerikan musiikin pelastus siinä että bändiin otetaan joku tälläinen henkilö joka pirstoo saundimaailman päreiksi ja kasaa sen omilla voimillaan takaisin joksikin paljon hohtavammaksi ja paljon vähemmän muovisemmaksi?
Modest Mousen laulaja sattuu mielessäni olemaan tälläinen henkilö ja samalla kun hankin tämän levyn niin palauttivat intoni amerikkalaisiin bändeihin.

Parantuuko tämä soossinen kura ikinä vai tukehtuvatko Isaac Brockin kaltaiset taiteilijat omaan taiteellisuuteensa, jossakin Washingtonin pikkukuppiloiden lavoilla haluamattaankin levittää musiikkia enempää.

Isaac itse on sanonut ettei bändille myyntiluvut merkkaa paskaakaan mutta ne onkin kovia sanoja maailman tän hetkisellä mainstream Indie kuninkaalle
Modest Mouse Indie band who sold millions