On se omituiseksi tämäkin maailma mennyt. Ainakin mikäli maailmalla tarkoitetaan minun musiikkimakuani, ostin nimittäin eilen Anttilasta parit levyt, vaikkei ollut tarkoitus, pikkusysteri vaan tahto käydä siel ja pakkohan se oli selailla levyjä, vaik mul on vähän huono asenne tavaratalojen levylaareihin. Mutta kyl sielt tarttu mukaan jos jonkinlaista, kahdella eurolla irtosi Gregory Isaacsin Dub A De Number One, tuntematon artisti, mutta kun hintaa oli vain nimeksi ja takakannessa mainittiin sen olevan reggaee, ni pakko oli kokeilla. Sitten hommasin neljällä eurolla irlantilaisia kansanlauluja, jotka kaikki kuulostavat humalassa nauhoitetuilta, joten varsin mielenkiintoinen levy on sekin. Ja sitten piti jo hieman lainata pikkusysterin rahoja kun hommasin neljän cd:n paketin Tolkienin innoittamaa musiikkia, siihen en ole vielä juurikaan tutustunut, mutta ihan lupaavalta alku vaikutti.
Eli siis, kun miettii miten pitkälti minä kuuntelin pelkkää metallia vielä tuossa hetki pieni sitten, niin kyllä ollaan livuttu varsin laveille vesille sieltä. Enää metallimusiikki ei juurikaan iske, King Diamondia lukuun ottamatta. Rakkauteni KD:ia kohtaan on ikuista, kaikki muu väliaikaista.
Hitto oon vähän kipiäkin tänää, nytkin pyörryttää varovaisesti... Taidan lähteä nukkumaan tai jottai.