Synttärit tuli ja meni (yay, joku on ny 17 ja lapslisät loppu että heilahti), mutta jäi niistä jotain käteenkin, nimittäin sellaiset 140 euroa. Sukulaiset ramppasivat tänne 17.12., vaikka olen syntynyt 19. päivä, tänä vuonna tuo päivä vain oli tiistai, mukavampaa kyläillä sunnuntaisin. Mutta sitten heti seuraavana päivänä, eli viime maanantaina, minä suunnistin Hämeenlinnan keskustaan kyselemään ihmisiltä, että mistähän täältä sais lävistyksiä. Hitto mie olin nii pitkään unelmoinu huuliläväristä, että nyt kun rahaa oli enemmän ku laki sallii, ni pitihän sen hommaamista yrittää. Pitkällisen hortoilun ja kyselyn jälkeen löysin kuin löysinkin lävistys- ja tatuointipuodin, sehän oli vanha ystäväni, Devil's Flower -niminen rokkikauppa, joka oli muuttanut Reskalle (siis sille Hämeenlinnan kävelykadulle) ja saanut ystäväkseen Igor'sin, joka siis huolehti tatuoinneista ja lävistyksistä Devil's Flowerin keskittyessä kaiken biker- ja rokkikaman myyntiin. Mutta kuitenkin, putiikki päättikin olla maanantaisin suletud. Hitto.
No, heti seuraavana päivänä, siis oikeana syntymäpäivänäni minä kysyin koulun päätyttyä josko 25-vuotias luokkalaiseni Piia-Stiina heittäisi minut keskustaan. Olisinhan minä kävelläkin voinut, jälleen kerran, mutta kyyti on mukavaa vaihtelua. Ja sitten oikopäätä Devil's Floweriin. Siellä sain hetkisen odotella, kun joku kalju kaippari oli ostamassa lahjaa veljenpojalleen tms. Mutta sitten, ahh, myyjättären käytyä nopeasti röökilla päästiinkin lävistyspuuhiin. Oli aika hassua, kun se kokosi instrumenttejaan metalliselle pöydälle paperin päälle, ja veti kumihansikkaat kätösiinsä, oli kuin suureenkin leikkaukseen valmistautumassa. Reiän teko sattui tuskin ollenkaan, melkein kuin joku keskiverrot kynnet omaava olisi nipistänyt huulesta. Renkaan pujottaminen tuntuikin sitten hieman juilimmalta, tuoreeseen haavaan nyt lykätä tylppää metalliesinettä. Ja olin hieman yllättynyt, kun verta ei tullut rahtuakaan, taitavasti se vain vältti verisuonet. Kyllä minulla oli se käsitys, että noin massiivisesta ihonläpäisystä tulisi tirahtaa hiukan verta.
Mutta nyt on pieni metallirinkula huulessa, ja huuli hieman turvoksissa, kuten kuuluukin. Huulen jatkuva puhdistaminenkaan ei haittaa juurikaan, ei se nyt mitenkään ylivoimaista ole käyttää suuvettä aamuin illoin, desinfioida ja hauduttaa suolaliuoksessa kerran viikossa ja huuhdella vedellä joitain minuutteja pari-kolme kertaa päivässä. Ja sitten se vasta ihanaa onkin, kun huuli tästä kutistuu normaaliksi ja se pärjää vähemmälläkin paijaamisella, sitten sitä melkein voisi tehdä mieli hommata uutta läväriä, josta pitää huolta. Silmien väliin olisi kivaa saada tappi... Ja vielä pari lävistystä huuleen... Korviin... Silmäkulmaan... Tatuointeja... ahh, kyllä ulkonäöstä joutuu maksamaan.
Ja sitten sain vielä tuhlattua niitä rahojani varsin hätäiseen levyihinkin, juuri tänään saapui paketti Ahdistuksen Aihiolta, ja sieltä löytyivät Tyrannyn Tides Of Awakening, Graven Into The Grave, Skepitcismin Lead & Aether, Stummin I ja kasetteina Bloody Signin ja Rademassakerin splitti Rhythms of Carnage ja Reverorum Ib Malachtin Likpredikan-demo. Tuota Reverorum Ib Malachtia mie en oo viel kerenny kuunteleen enkä Bloody Signin puolta tuost splitistä (jostain syystä siin oli b-puoli kelattuna alkuun), enkä tietenkään mitään kunnolla ja huolella, mutta jotain käsitystä saanut kuitenkin. Hitto Graven levy oli parempi ku odotinkaan, ja Stummin myös.. Tyrannyn ja Skepticismin kohdalla odotukset olivat korkealla ja täyttyivät myös.
Ai niin, sainpa älppärisoittimenikin takaisin. 62 euroa siitä, että totesivat että noin vanhoihin masiinoihin ei enää saa äänirasioita ja hankkivat paskan neulan, entinenkin soittaa paremmin, vaikka siirtelyssä hieman vahingoittumaan pääsikin, joku idiootti ei muistanut lukita neulavartta paikoilleen.... Pitänee alkaa säästään uuteen masiinaan, sisäinen pieni hifistini ei tykkää kuunnella kaikkea monona, ja tuo Salora ei nyt muuhun pysty.
Tuli aika romaani... pitäs vissii päivitellä hieman useemmin, ettei jutut pääsis kertymään.