Taidanpa taasen kirjotella tänne lisää, vaik edellisestä kerrasta ei hirveämmin aikaa olekaan. Taas on alkanu tuntuun siltä, että pää hajoo, mun "ystävä"-piirini on kavennut suunnilleen kahteen etäiseen tuttuun, ja eilenkin yks entinen "ystävä" sano vihaavansa mua ja syytti mua syömishäiriöstään. Syytös ei kyl tainnu olla perätön, mie taisin hieman järkyttää hänen maailmaansa.. Mutta no, nyt ei olla ollenkaa enää väleis, eikä se siitä itsekseen jahkailemalla ainakaan muutu. Ja siis... MUN VINYYLISOITIN ON PASKANA EIKÄ SITÄ VOI KORJATA!!!!!! Vittu, siis ku tollaseen vanhaan rotjakkeeseen ei saa millään minkään mallista äänirasiaa, ni eipä tuo kauheemmin toimi, hetken soittelee ihan kivasti mut sit ääni säröytyy, hiljenee, ja kuuluu vaan toisesta kaiuttimesta, vaikka pidän sitä monolla, stereosoitosta on turha unelmoidakaan. Mutta nyt se on loppu, korjaamossa eivät asialle mitään mahda, niin pitää alkaa säästään uuteen. Ja jos haluaa jotain Lidl-tasoa parempaa, niin siitä kyl joutuu maksaan enemmän ku viiskymppiä, se on aika herkästi kolme ja puol sataa pelkkä levyn pyöritin, sit se tarttee tiä mitä muuta oleellista tilpehööriä tuekseen, että aika hilpeesti siihen saa rahaa uppoon. Mut tavotteena on heinäkuus saada uus sellane. Mitenköhän käy....
Kuuntelen Abruptumia. Dodsapparaten-biisi tuntuu just minulta itseltäni. Tällaiselta musta tuntuu. Perkele. Meen kattoon Twin Peaksia nauhalta.