Tuli tuossa eilen postista pieni paketti, jossa oli jälkilähetys Joulupukilta, kun hänen alihankkijansa CDON.com oli vähän hitaalla. Paketista paljastuivat Nirvanan In Utero ja King Diamondin The Puppet Master. In Utero voidaan sivuuttaa sanoen vain "ihan sitä mitä odotinkin", mutta The Puppet Master... Ei vittu. Siis ei vittujen vittu. Kauheeta hehkutusta joka paikassa - ja minä vittu en usko. Että eihän niitä vanhoja albumeita voi voittaa, Voodookin oli kyllä "ihan hyvä" albumi, mutta jotenkin aavistuksen verran vaisumpi kuin vanhat klassikot, johtuen ehkä tarinan onnellisesta lopusta. Mutta nyt. Ei se KD ollutkaan tullut vanhaksi ja pehmennyt, ehei, The Puppet Masterin tarina saa Abigailinkin tarinan tuntumaan komedialta. Siis jos joku oikeasti tahtoisi tehdä jonkinlaisen filmatisoinnin KD:n jonkin albumin tarinasta, niin kyllä sen tulisi ehdottomasti olla The Puppet Master.
KD:n musiikki on aika kaukana siitä, mitä se oli niillä klassisilla albumeilla, mutta onkin täysin makuasia, että pitääkö vanhasta tyylistä enemmän kuin nykyisestä. Varsin modernia, ei samanlaista kitaravoittoisuutta enää, nyt Kingin ääni ei hiljene juuri ollenkaan. Kingin äänenkäyttökin on muuttunut, falsettia kuullaan enää lähinnä taustavokaaleina, pääpainon ollessa normaalilla lauluäänenkorkeudella. Lisäksi lauluja maustetaan Livia Zitan naisvokaaleilla. Unkarilainen nainen sopiikin hyvin Unkariin sijoittuvaan tarinaan, vaikka ei hänen englanninlausunnassaan mitään viitteitä jonkinlaisesta aksentista löydy. Tosin, olisihan se ollut hauskaa kuulla pari sanaa aitoa unkariakin jossakin välissä. Mutta onpa hänellä silti valtavan kaunis ääni, ei ole mikään kadulta napattu pornahtavasti pukeutuva nainen, joka lauloi viisitoista vuotta sitten aktiivisesti karaokea, vaan ihan alansa ammattilaissarjassa. Erityisesti jäi mieleen hänen yksin laulamansa kohta "How strange it is.. to see.. a life that slips away, how strange it is.. in darkness blood is black not red".
Ehdottomasti loistava albumi, niin Kingiin vasta tutustuville kuin jonkinlaisen käsityksen KD:n musiikista omaavillekin. Tosin heillähän tämä 2003 julkaistu albumi taitaa jo ollakin, itse vain olen niin myöhäisherännäinen.
Hitto miekin tahron Unkariin nukketeatteriesitystä katsomaan.... Jos vain uskallan enää.
Ai niin, ja jollakulla alkoi viikonloppu jo torstaina, oma opettajani Maukka tuli antaan minulle nipun papereita ollessani Väätäisen tunnilla. Muut tekevät niitä siis huomenna koulussa, mutta koska mie etenen huomattavasti nopeammin, saan minä suorittaa tuon tehtävän omassa tahdissani ilman, että joudun odottelemaan koululla muiden valmistumista.