Matkustin sitten eilen Hämeenlinnaan, kun kerran seutulipun omaavana ihmisenä se on samantekevää, matkustanko mie sinne kolmesti päiväs vai kerran kuussa, sama kiinteä hinta kuukaudessa joka tapauksessa vailla matkamäärärajoitusta. Niin tallustinpa sitten Anttilaan, se kun oli suunnilleen ainoa avoinna oleva kauppa sillä hetkellä pienempien ollessa kiinni, videovuokraamoja, kioskeja ja grillejä lukuun ottamatta. Ja mitäs minä siellä muutakaan kuin levyhyllyjen väliin himoitsemaan kaikkea kivaa ja ylihintaista mitä siellä on. Toissapäivänä aloin kuuntelemaan joskus vuonna nakki lahjaksi saamaani Nirvanan kokoelmaa, ja ajattelin että tuotahan vois saada enemmänkin. Noh, eipä löytynyt n-kirjaimen kohdalta hyllystä muuta kuin Bleach-albumia, tosin sitä sitten olikin suunnilleen 666 kappaletta. Miksiköhän vitussa, eihän se ole mikään Nirvanan suurin tuotos? Noh, meninpä sitten alelaarin luokse, sieltä kun joskus saa jotain ihan kivaa musiikkia, eikä hintakaan ole niin överi kuin normihyllyssä. Ja sieltähän minä bongasinkin Nevermind-albumin, ja olin ihan että jesh. Hintaa tosin näkyi olevan 12 euroa, eli CDONista sais halvemmalla, mutta siellä on se odotus ja ei pääsy hypistelemään levyjä samalla tavalla. Sitten harkitsin Unplugged In New York -levyn ostoa, mutta suunnistin kuitenkin klassisen musiikin minimaalisen pienelle osiolle, josta nappasin mukaani Tsaikovskin kuudennen sinfonian sisältävän cd:n, hintakin oli edullinen kahdeksan euroa. Noh, menin sitten kassalle ja sit oli vähän outoa, kun se myyjäkaippari pyyskin vaan 18 euroa. Mun matematiikan mukaan kun 12 + 8 on yhtä kuin 20. Noh, mukisemattahan minä maksoin, olihan se minun etuni, ja sitten kuitista kattelin että kyllä, Nevermind maksoikin vain 10 euroa. Kjivaa.
Nyt siis tililläni onkin enää 40 euroa, ja niistäkin on 5,50 lähdössä kunhan vain Dawn Of Everwinterin veikkonen kertoo mulle tilinumeronsa, että saan maksettua hänen demonsa, ja sitten taas vain kyttäämään postilaatikolle.