Monet ihmiset (varsininkin nuoret) miettivät itsemurhia ja itsensä satuttamista teräaseilla tai muilla esineillä, jotka tuottavat kipua.

Itse en pidä väkivallasta, koska en voi enkä halua satuttaa ketään ihmistä teoillani. Itsellekin tulee kauhea olo, kun saan tietää, miten toinen saa kärsiä takiani. Perheväkivalta on kauhea asia, sellaista ei saisi olla missään perheessä, koska jos perheessä on pieniä lapsia ja jos he näkevät esim. oman isänsä löytävän omaa äitiään veitsellä tms. niin heille voi tulla siitä ikuinen trauma, etteivät pääse siitä eroon.

Murhistakaan en pidä, koska moni ihminen on kuollut turhaan kaiken maailman terroristien ja tällaisten takia.
Itsemurhista vielä sen verran, että minusta liian moni nuori on kuollut itsemurhaan. Sellaisia ihmisiä pitäisi auttaa selviämään murheistaan ja muista tuskistaan, ennenkuin he masentuvat liikaa ja päätyvät itsemurhaan...

Itsekin olen harkinnut monesti itsemurhaa, mutta en ole tehnyt sitä vielä tähänkään päivään mennessä, sillä olen oppinut näkemään tässä elämässä jonkinlaisen valon ja hyvänkin puolen. Joskus tietenkin tuntuu siltä, ettei millään jaksaisi kulkea eteenpäin, eikä nähdä maailmaa enää yhtäkään päivää enempää... Mutta joka tapauksessa sitä on vaan pakko jaksaa siihen asti, kunnes se päämärä tässä elämässä ollaan nähty.