tänään ku heräsin,itsekseni tajusin/
että taas kerran yhä alemmas vajosin/
kaiken hajotin yhä pienemmiksi palasiksi/
maailmaa voi jo sanoa huonoksi vitsiksi/
siksi en jaksa enää kattoo uutisii ja pelkkää sotaa/
en vaan voi kattoo vierest,mut en muuta osaa/
pakko seinään nojaa,muuten taas vaan kaatuu katuun/
ja illal toivon et voisin palaa lapsuuden iltasatuun/

tää päivä vie alemmas ja alemmas,alas/
koko tää elämä,onni ja rakkaus oli mulle rakas/
mut maailma vei sen enkä saa sitä takas!

*tän päivän tiesin koittavan,tiesin kaiken eteeni tulevan.
edessäni näen unelmien sortuvan,otteiden tiukkienkin horjuvan.
otetaanko,toisistamme kiinni?
autetaan eteenpäin,ei päästetä irti.

mä katon ympärille,harmaata katukuvaa/
nään pari pultsarii,ne on nukahtanu ojaan/
mietin miten voisin auttaa,mut en auta kumminkaan/
tää on tätä Suomee missä silmät vaan suljetaan/
ohi kuljetaan eikä välitetä vittuukaan/
eihän toisten ongelmat voi itteä liikuttaa/
tää päivä elämää on kun itsemurha/
sotaa,nälkää,tuskaa,kaikki turhaa/
haluisin surmaa tuskan ja nostaa onnen tilalle/
haluisin antaa jokaselle jonkun vierelle/
kukan kädelle ja yhes voitas jaksaa/
yhessä luotais päivää parempaa

kertsi 2x