Jokaiselle perheelliselle tuttu tilanne: aamupuurot lentää päälle, tavarat joihin yletytään paiskotaan alas. Minkäänlaista ohjaamisensietokykyä ei ole ja vastoinkäymisiin reagoidaan melkoisella desibelimäärällä reilujen säröjen kera, päiväuniaika meni sängyssä itsekseen jutellessa ja puuhatessa ja päivä kulminoitiin vippaamalla iltapuurot isin päälle.

Jos lasta voisi kutsua v****maiseksi, niin tämän päivän osalta tekisin sen. Todellisuudessa torujen, parkujen ja halin jälkeen alan jynssäämään lattioita pohtien samalla, miten sen tuhannen pilkkeinä olevan lautasen voisi vielä hyödyntää...
Hänhän tosiaan on vasta lapsi.