Kirjoittelenpa tänne taas vähän oheisjuttua viime aikojen tekemisistäni. Suurin projektini oli Electrofans hate this record-ep:n tekeminen. Levyn biisit löytyvät täältä: http://www.mikseri.net/playlists/view.php?id=12359 .

Huijauselectron tekeminen lähti alunperin tyhmästä vitsistä. Minusta oli hauska idea tehdä electro-kappale jossa julistetaan että se ei ole aitoa electroa. Hauskuus tässä osin mun mielestä piili siinä että olen tuntenut muutaman electrofanin, joilla oli lähes pyhä näkemys siitä mitä on oikea electro. Tyyliin Manowarin julistukset "Death to false metal". Näiden hc-electrofanien mielestä aito electro on tehty aidoilla retrokoneilla ja... no siinä olikin oikeastaan ainoa kriteeri. :D
Tästä mahtavasta semantiikasta herää kysymys että mitä se retro/electro/80-musa sitten on joka on tehty softalla tai digitaalivehkeillä? No se on tietysti huijauselectroa. Reilu peli on että ei pistetä aitoja electrofaneja kärsiimään suuresta vääryydestä että he kuuntelisivat epäaitoa musiikkia, vaan kerrotaan se heti biisin nimessä ja varmuuden vuoksi toitotetaan sitä vielä koko biisin ajankin siltä varalta että joku kuulee kappaletta keskeltä biiisiä eikä tiedä mistä on kyse. Mulla olis kyllä ollut aitoja analogi ja retrolaitteitakin ja olisin saanut niitä lainaan, mutta kun kyse oli huijauksesta, niin käytin vain softaa ja sampleja.

Kyllähän tämä levy on siinäkin mielessä huijauselectroa, että en minä paljon mitään electrosta tiedä. Kraftwerkiä diggailen kyllä oikeasti ja jotain Afrika Bambataa on tullut joskus kuunneltua ja jotain Legoweltiä joskus kuullut, mutta kyllä meikäläisen sivistys siltä osin on aika heikoissa kantimissa. Mutta väliäkö sillä. Tein sitten semmosta musaa, mikä mun mielestä kuulosti electrolta. En tehnyt biisejä mitenkään irvikuviksi tai suoranaisiksi vitseiksi. Mulla oli valmiiksi jonkumoinen kuva siitä miltä electro minusta kuulostaa ja myötäilin sitä. Olisin varmaan päässyt "aidomman" kuuloiseen lopputulokseen jos olisin kuunnellut oikeita electroartisteja ja analysoinut niitä, mutta ei musa sitten olisi ollut yhtä aitoa minua, yhtä vällitöntä ja yhtä hauskaa tehdä.

Tämä oli äärimmäisen hauska projekti musta tehdä. Rentouduin todella näitä tehdessäni ja välillä naureskelin itse näille 80-soundeille. Suhtaudun kaksijakoisesti 80-luvun soundeihin: toisaalta en ymmärrä miksi ihmiset niitä niin ihannoivat, toisaalta diggaan niiden hölmöyttä ihan täysillä ja toisaalta ne ovat jotenkin se aito perusta, jonka päälle uudempi konemusa rakentuu ja kyllä kaikkea aitoa ja alkuperäistä on pakko kunnioittaa.

Julkaisen nämä biisit omakustanteena jonain 20 - 100 kpl cdr painoksena, kunhan kaverini saa kansikuvan valmiiksi. Jos ei saa, niin teen sitten kannetkin ite. Cd:tä voi kysellä multa privaviestillä jos semmoisen hyllyynsä haluaa.

Teen usein juttuja sarjoina. En usko että enää jatkan huijauselectron tekemistä tämän jälkeen. Saatan jatkaa retrosoundien kanssa leikkimistä esim. acid-tyyppisillä biiseillä tai jotain, mutta tuskimpa. Nyt on kesken vielä melkoinen projektin radiolaulusarjakin, joka on tällä hetkellä kyllä vähän jumissa yhden epäonnistuneen kokeilun jälkeen.

No tulipahan tommonenkin tehtyä. Todennäköisesti tähän suhtaudutaan vaan tyhmänä vitsinä, mistä saan kyllä osin syyttää ihan itseäni ja osin vitsistä kyllä olikin kyse. Ei kuitenkaan mistään irvailusta.

Electrofans hate this recordissa käytetyt softat, laitteet ja samplet:

isot softat:
Tracktion 1.6X
Buzz
Sound Forge

läjä netistä metsästämiäni freeware TR606-soundeja

AKG D125-mikrofoni, Spririt Folio-mikseri, Alesis Nanocompressor, M-Audio Audiophile 2496

Softasynat:
Synth1
Superwave P8
PolyIblit
Chip32
Rout808
Rout909
joku Buzzin 303-klooni
joku muu Buzz-syna

Efektejä:
Computer Music-lehden mukana tullut Fruity Vocoder
Classic Chorus
Classic Delay
Classic Master limiter
Mda delay
Blockfish
Classic phaser
Guitar suite (joku ilmainen setti särkijöitä)
jotain muita satunnaisia efektejä + Tracktionin ja Sound Forgen omat efektit ja sampleri