Alku herätti heti mielenkiinnon varsinkin kun oli lukenut johdannon. Oli sellaista pientä vapinaa havaittavissa otteessa joka siitä lähti. Jäin odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta kun juopoista on kyse niin mitäpä uutta sitä tapahtuisi tai sitten edessä on jäävuori ja katastrofi. Tässä ei kuitenkaan päästy sinne saakka jos se oli kohtalo ollenkaan tai sitten mitään ei vaan koskaan tapahtunut ja jaanakin oli pelkkä krapulafantasia joita ilmenee kun ei ole saanut nukutuksi.

Huh, karut soundit, mutta taisi olla biisin sijaan taidefilosofinen kannanotto. Paha sanoa, että kumpaa sitä mielummin luukuttaisi tätä vai överiksi vedettyä sunottelua. Täassä etuna ainakin johdantoessee ja kompakti mitta.

Tosi jännä tarina jaanasta ja kahdesta pussillisesta tyhjiä tölkkejä. Musiikki luo sopivasti tilanteeseen jännää tunnelmaa jossa sanotaan määrätietoisesti juopoille ja pummeille jämäkkä ei eikä tipu vaikka olis. Se on jämpti se kylmä pohjoisen tuuli joka tästä teoksesta huokuu. Pakkasen purevaa ei sanomaa. Mutta sitten tapahtuu kuitenkin jotain yhtäkkiä joka jätetään kuitenkin kertomatta. Ehkä paikallinen jorma tulee paikalle kaupasta täysine kasseineen ja koko lössi menee istumaan hautuumaan penkille tyhjentämään sitä. Jorma on reilu kaveri. No joo pelkkää jossittelua ja arvailua tietenkin tää loppu. Mutta siellä ne sit istuu ja juo ja syksy pudottaa lehtensä heidän niskaan. Semmostakin välillä tapahtuu. Tai... sit jaana lähtee pelastusarmeijan päämajaan ja saa sieltä kattilallisen soppaa. Liittyy soppa porukoihin ja tulee kolmentähden kenraaliksi. Eikä pummi enää koskaan lähi kaupan nurkilla.
Tämmöstä mielikuvituksen lentoa kappaleesi herätteli meikäläisessä.
Niin ja. Oli ihan hyvät urku saundit hyvällä säröllä tässä kappaleessa. Ja vaihteluakin oli ihan mukavasti.