Yamaha MU50-purkilla ei nykymittapuulla kovin kummoisia ääniä saa aikaan mutta päätin kerran luoda editori sauhuten 80-lukuisen instrumentaalin pelkästään kyseistä laitetta käyttäen. Long live the DX!
Tämä kappale kertoo sellaisesta teemasta kuin uskonnon pakkotyrkyttämisestä. Monet teistä ovat siihen varmasti ala-asteella törmänneet. Jotkut ovat asiat nähneet myöhemmin eri tavalla. Tämä kappale on omistettu eräälle sellaiselle henkilölle.
Kun vuoden 1988 PCM-ihme Roland U-110 tarjoilee huippurealistisen sähkökitaran, lähes yhtä realistiset rummut, läpitunkevan basson ja hengeltään melkein stratovariaanisen cembalon ja lisäväriä taustalla tuottaa huippuharvinainen Roland Sound Canvas niin voiko tästä tarjous enää parantua (tai kusetus enää pahentua)?
Päätä itse...
Ja lisää paskaa tulossa heti kun saa inspiraation kuntoon. Sitä tosin joutuu ottamaan rutkasti neuvoa-antavaa! ;)