Palavaa rakkautta

PALAVAA RAKKAUTTA .

Tie yksinäiseen sydämmeen, kulkee läpi pitkän polun ja syvän veen.
Ei ketään päästä lähelleen , haavoitettuun sydämmeen.
Niin pitkän ajan haavat arpeutuu,
kestää kauan kun ne unohtuu..

Sai hän kerran tuntea, rakkautta palavaa,
joka sydämmen jäisimmänkin sulattaa.
Mutta se olikin liikaa , liian kuumassa ..........Jokin palaa

Sä et ollut niinkuin muut, olit ainutkertainen .
Sua niin kaukaa hain sut kaukaa tavoitin.
Kun en mä tiennyt kun sinut kohtasin,
kun en mä tiennyt vielä mitä tuntisin.
Kun en mä tiennyt vielä mitä halusin ,
Kun en tiennyt vielä mihin kulkisin...

Sai hän kerran tuntea,rakkautta palavaa
joka sydämmen jäisimmänkin sulattaa.
Mutta se olikin liikaa, liian kuumassa ......Jokin palaa...

Kun mä sinut halusin en muuta kaivannut,
nyt jäikö mulle mitään mitä oisin halunnut...

Sai hän kerran tuntea , rakkautta palavaa.........

San .J Hietamäki ja Veke Säv .Veke