Upoksissa, hukuksissa
Sä viet ja mä vien
Ja sä tiedät
Että meen loppuun asti tän tien
Rintaa vihloo, lasken verhoo
Sä lähdet ja mä jään
Tiesin mutten tienny
Et näin tän tuut päättämään

Nyt kuljen yksin, on tää tie vain meille eksyneille
Sä jätit tän tien ja lähdit muille valtateille
Näin on kai parempi, sen alust asti tiesin
Mut voimist mahtavin sano toisin ja toi stressin

Pintaa syvemmältä, kerros kerrokselta aukenin
Ja mä tyhmä luulin et tää ois menny toisin
Kai euforia, muut maailmat kääntää pään kuin pään
Mut en koskaan luullu jääväni taas tänne pimeään

On viime seikkailusta aika jo jos toinenkin
Sen jälkeen kokeiluja lamaannuttavia parikin
Joka kerta oon saavuttanu sen saman umpikujan
Johon tälläkin kertaa ajattelematta ajan

"Yhden illan jutut on se mun oma juttu"
Ton lauseen kuuleminen on joka jätkälle tuttu
Joka kerta se vihloo ja syvältä raastaa
Ja joka kerta sen toteaa hän ansaitsee parempaa

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu